Lauralta kopioin idean listata koirien ja itseni plussat ja miinukset. Pakko kirjata ylös, aloin nimittäin pohtimaan niitä ja siinä menikin eilinen lenkki miettiessä. Ja illalla myös ennen nukkumaanmenoa vilisi nää mielessä :)

Enni

+ näppärän kokoinen
+ uskollinen
+ luotettava
+ helppo turkki
+ terve
+ rautainen vatsa
+ helppo kotona ja matkoilla
+ irtipito helppoa
- kovapäinen
- kiihtyy liikaa paineen alla
- tippaleipäaivot
- tosikko
- turhan pieni pk-lajeihin
- tuulella käyvä

Heimo

+ mukavan pehmeä
+ söpö
+ höpsö
+ halinalle
+ tarpeeksi iso pk-lajeihin
+ putkiaivot
+ kiltti
+ sosiaalinen
- aika herkkä
- louskuttaa turhan paljon
- lähtisi kenen tahansa matkaan pienellä lahjonnalla
- iso koko
- herkkävatsainen

Hanna

+ maalaisjärkinen
+ analyyttinen
+ sosiaalinen
+ sopivan kokoinen
+ peruspositiivinen
+ suht vähään tyytyvä
- suurpiirteinen
- koirahommat kyllästyttää välillä
- kroonisesti kiireinen/myöhässä
- ei osaa pitää puoliaan
- tuhlari

Aika monissa kohdissa on kyllä sekä hyvät, että huonot puolensa... Mutta tää oli vähän kieli poskessa tehty :)

Viikonloppu meni tuli ja meni. Aika koiramaisissa merkeissä enimmäkseen.

Lauantai aamupäivällä painelin Mutalaan tottistreenaamaan. Paikalla 2*Hanna + Taina. On kyllä yhä melko hämmentävää, että noita Hannoja on reenikavereina enemmän  Esim. kun miettii Tainan osaa, niin se raukka joutui treenaamaan Hannan, Hannan ja Hannan kanssa  Voi Taina parka!

Heimon kanssa ei mennyt ihan putkeen. Esim. maahanmeno oli "melko" hakusessa... Lisäksi vähän seuraamispaikkaa ja käännöksiä yritettiin hioa. On ollut nyt trendinä, että käännyn heti vasemmalle seuraamisen alussa, että ei pääsisi edistämään ja muutenkin vasemmalle käännös on vaikeampi. Aiheuttaa vaan nopeasti sen, että alkaa ennakoimaan käännöstä.

Sitten kehuskelin Hanna T:lle, että Heimo osaa noutaa. Pitihän se tietysti näyttää, Tainan kapulalla. Ekanakin ei nostanutkaan kapulaa ollenkaan, juoksi vaan sen kohdalle ja takaisin. Sitten kun kapula oli suussa, niin oli ihan hirmuinen venkoilu. Tajusin jälkeenpäin, että Tainan kapula on ihan eri mallinen, kuin omani. Paljon paksumpi pitokohta. Ja Heimis vasta opettelee tykkäämään noudosta, oli vähän liikaa nää uudet ja jännät jutut... No ei hätää, palataan askel taaksepäin ja otetaan kivalla lapsikapulalla taas kotona.

Ennin kanssa hinkataan sitä vielä (ja varmaan iäisyyden), että pitää kontaktin sivulla ollessa. Olen melko varma, että tämän korjaaminen voisi parantaa kokonaissuoritusta aika kivasti. Aika paljon kuitenkin vaikuttaa esim edistämiseen, että koira lähtee liikkeelle korppikotka-asennosta...

Sitten lähdin tyttöjen kanssa Kauppakeskus Eloon syömään. Hanna houkutteli mukaansa vielä kaupoille ja minähän menin.... Tuntui, että löysin vaikka mitä, mikä on ollut "tarvelistalla". Varmaan se vaikutti, etten ollut varsinaisesti shoppailemassa  

Mukaan tarttui ainakin kengät (hienot!), kaksi huivia, t-paita, huppari ja peruskosmetiikkaa. Jaa niin, vielä kauluspaita 8e Halpa-Hallista. Kohta vois jo muotiblogin perustaa! Varo Niina, rupean kilpailijaksi. Hah.

Sitten kirmattiin vielä Tohloppi-järven jäälle lenkille. Koirat oli irti ja hyvin meni. Kerran piti keskeyttää Veetin selätys Heimosta, mutta ei siinäkään vaiheessa ollut mitään tappeluntynkää kehissä (meikäläisen mielestä). Heimo on vielä niin nöösipoju, alistuu Veetille ja Veikallekin täysin.

Sen jälkeen lähdin hakemaan hoitokoira Ilonaa. Ilona on naapurissa asuva Parson Jackrussel tyttö. Aika lyhyen pätkän oli hoidossa, vein takaisin kotiinsa sunnuntaina kahden aikaan. Hoitokeikka oli eka, ja hyvin onnistui. Rasittavinta oli Heimon käytös, kun yritti saada Ilonaa leikkimään ihan koko ajan. Ilonaa ei huvittanut yhtään, eikä Heimo millään pystynyt sitä tajuamaan.

Sisällä Enni oli ylivoimainen kuningatar. Ei antanut Ilonan liikkua keittiöstä mihinkään. Heimokaan ei uskaltanut kiusata Iltsua. Nautin hetken sen tuomasta ihanasta rauhasta, mutta sitten päätin kuitenkin päästää Iltsun pälkähästä ja pistää Ennin yksiöönsä. Hyvin se siihen tyytyi, tuntui olevan rauhallisempi siellä kun ei tarvinnut enää kytätä/antaa pahaa silmää.

Sunnuntaina vielä uudestaan Tohloppi-keikka. Tällä kertaa vielä paremmin meni, koirat tuntui nauttivan kovasti. Ennikin jopa.

Hoh tulipa pitkä tarina. Kuvia ei tietty mistään tapahtumista ole. Pitäis varmaan harkita kameran hankkimista. On niin ankeita nää kuvattomat postaukset!

*edit. Onhan mulla kuva! Otin sovittaessa kännykkäkuvan kengästä. Kunnon muotiblogissahan on tietysti kuvat uusista hankinnoista. Eiks oo komee, kun sovittaa kera kalsareiden ja toppahousujen!

 

Ollaanpas myö oltu ahkeria. Sunnuntaina oli haku + tottis Hannan&Tainan kanssa, maanantaina tottikset Hannan kanssa, tiistaina kävin majalla kokouksessa ja tottikset siellä sen jälkeen ja tänään vielä on illalla hallireenit.. Huh huh nimittäin! Siinä onkin enemmän, kuin moneen kuukauteen yhteenä 

Molemmat koirat on olleet aika kivoja itse asiassa. Ainut, mikä nyppii, on Heimon hirmuinen haukku noudossa. Mutta yritän nyt olla ottamatta siitä liikaa ressiä, kun se on vasta niin alussa. Varmaan sen epävarmuus+paine sitä suorittaessa aiheuttaa sen, ainakin osittain. Onpa tuo muutenkin aika äänekäs kaveri.

Enni oli pieni ja säpäkkä, ja eilen toi kapulaakin varmaan paremmin kuin vuosiin

Ainoa, mistä verenpaine nousi ihan pilviin, oli autosta poistuminen. Heimon kohdalla tämä on yhä iso kriisi. Joka v*tun kerta se ryntää häkistä heti, kun ovi on raollaan puoli senttiä. Prkl!!!! Näen kyllä valitettavan tarkkaan, mistä tämä johtuu. EHKÄ olen antanut silloin tällöin (usein?) ryysätä pois vapaasti, jos on ollut ns. turvallinen poistuminen (kotona, metsän reunassa jne).  Saakeli.... Ja nyt vielä autoon paluukin on pienen tappelun takana. Noh. Nyt alkoi taas natsikuri. Sieltähän ei rynnätä ilman lupaa, ja hihna auttakoon autoon palaamista. Eiköhän näillä keinoilla taas koirat palaudu riviin. Tai siis koira, Ennihän on kiltti kuin pieni sika.

Huoh, oispa auto, jossa omat tilat molemmille.

Sunnuntaina oltiin ahkeria ja käytiin sekä haku-, että tottistreeneissä. Olipa taas aika urheillut olo reenien jälkeen, lunta oli aika kiitettävästi. Ei jaksettu esim tallata, kun sen jälkeen ei oltas jaksettu mitään :D

Heimolla oli ihka ensimmäinen ilmaisureeni. Yritän siitä nyt haukkuvaa, kun se on kuitenkin muuttunut niin äänekkääksi. Saapahan käyttää ääntään johonkin hyödylliseen nyt...

Eli ihan vaan pieniä matkoja ja helpoissa paikoissa maalimiehet. Sitten haukutusta, joka alkuun oli vähän huonompaa mutta kyllä siitä hyvä tuli. Lelupalkka heti, mutta lisänä vielä ruokaa. Viidentenä oli Ulla, kolmatta kertaa kun oli liikkuva. Heimo sai jonkun hirmuisen mörkökohtauksen siitä. Säikähti jotenkin, vaikka eihän mitääne des tapahtunut. Ullasta oli tullut jotenkin epäilyttävä yhtäkkiä? Ei kyllä tunnistanut edes, kun sitten kun mentiin yhdessä tutkailemaan niin ilahtui suunnattomasti kun olikin Ulla (taas). Tiiä näistä nyt sitten. Mikähän tämäkin oli?

No, ensi kerralla otetaan suorapalkkatreenit. Ehkäpä kuitenkin tämä uusi juttu eli ilmaisu, aiheutti jotain epävarmuuksia ja sitä kautta mörkökohtauksen. En ole huolissani, eiköhän tästä yli päästä.

Ennillä oli pelkät etukulmat. Hyvin meni, kivaa oli.

Sitten illalla tottiksia Hannan ja Tainan kanssa. Heimon kaa harjoiteltiin käännöksiä. Lisää lisää, treeniä tarvii... Näytin myös pari noutonostoa. Muuten oli hyviä, mutta pientä vinkunaa oli havaittavissa.

Ennikin teki about samat harjoitukset. Hermo vähän kärsyi, kun maahanmenossa jäi istumaan. Lieneekö kuitenkin reenin vähyydellä  osuutta asiaan?!

Pakkasta pitelee vaan. Meikäläinen ei kyllä sitä pelkää, mutta tuuli siihen yhdistettynä on jo turhan inhottavaa. Lähdinpä siis eilen hallille Pian klo 21-22 vuorolle, että tulee jotain aktiviteettia.

Heimon kanssa harjoiteltiin esim. täyskäännöksiä. Pitäisi vaan lisää harjoitella, nyt on vähän jäykän puoleista käännöksen teko. Heimon seuraaminen on kyllä muuten aika kivassa kuosissa. Teen vaihtelevasti namilla ja ilman, kun selvästi yrittää vähän edistää. Varmaan voisi välillä hihnapakotettakin koittaa, jospa sekin auttaisi.

Koitin myös noutoa taas. Eipä kyllä uskoisi, että pari kuukautta takaperin ei edes suostunut koskemaan tuohon kirottuun esineeseen (ulkona). Nyt, kun heitän, karkaa heti ja mennessään haukkuu koko matkan intona...  Hohhoijaa. Ei hyvä näinkään. Ja tuo ärsyttävä louskutus on muutenkin lisääntynyt, siitä miinusta Heimoselle.

Pian kanssa juonittiin niin, että kapulan heitot jääköön hamaan tulevaisuuteen ja keskityn nyt pelkästään tuontiin. Toisin sanoen, kapula koiran ja minun väliin ja siitä tuonti. Eikä Heimis siinä kyllä haukkunutkaan, joten yritetään pitää haukut kurissa näin nyt alkuunsa. Tuonti itsessään on kyllä tosi hyvä, tuo tiiviisti (varmaan liiankin?) ja hyvin pitää kapulaa. Ihan inasen se liikkuu, siinäkin tarkkana nyt.

Eniveis, nouto on mielestäni siinä hapessa, että uskaltaa alkaa vaatimaan. Eli tähän asti olen käytännössä hyväksynyt kaiken, että saan sen ylipäätään tekemään tätä. Nyt on koiran motivaatio kohdallaan, joten voi alkaa prässäämään. En usko, että tässä vaiheessa tulee pakkia niin paljon, että muuttuu taas kapulaa vihaavaksi pikku örkiksi 

Sitten hain Ennin, Heimo sai jäädä hallin häkkiin jemmaan. Kiltisti siellä oli, menikin kiltisti vaikka keskiviikkona sain puoliväkisin houkutella/pakottaa.

Enni sai harjoitella kapulan pitoa, hah! Alkoi v*tuttamaan jotenkin ihan käsittämättömästi se, että suorastaan heitteli pikkukapulaa suussaan. Grrrrh! Pientä väkivaltaa kehiin siis. Annoin kapulan ja pidin väkisin suuta kiinni. Sitten ilman kättä ja oli mielestäni jotain edistystä. Tein vielä kymmenkunta pitoharjoitusta ilman minkäänlaisia nostoja tai noutoja. Toivo on menetetty, mutta ainahan voi yrittää...

Loppuun vielä ruutuharjoitteita ála Pia. Meni miten meni, ei ainakaan ihan käsikirjoituksen mukaan  Ehkäpä vähän ohjaajassa vikaa, ehkä.