Maanantaina kukaan ei ehtinyt leikkiä meidän kaa, plaah! 

Ei siis auttanut kuin kikkailla ylhäisessä yksinäisyydessä. Menin meidän puiston kentälle, Enni kiinni puuhun ja Heimo kehiin. Harjoiteltiin seuraamista taas. Heimolla on kyllä the ongelma se, että seuruutuksessa ei tule "ylös" vaan painaa päätä polven kohdalle. Suorastaan siis matelee alhaalla. Asento on muilta osin mielestäni aika ok, mukavan tiivis ja pysyykin siinä.

Ei noussut millään ylös, vaikka kuinka imuutin namilla. Päätin koittaa motskarilla ja toimikin yllättävän hyvin. Tähän asti on lelun tullessa esiin vain tavoitellut sitä, homma hajonnut siihen hetkeen täysin. Nyt lelu sai olla jo kainalossa niin, ettei hyökännyt siihen koko aikaa. Tässä sain pari kertaa (todennäköisesti) onnistumaan asennon, siitä eka namipalkka ja sitten lelu. On melkoista tasapainottelua, mutta edistystä eniveis! Yksin treenatessa on vähän turhauttavaa kun ei kunnolla pysty näkemään oikeata palkkaushetkeä.

Sitten harjoiteltiin tunnarilla noutoa. Aika kiltisti toi, ei yrittänyt karkuun. Luovutus on vaan NIIIIIIIIN vaikeeta! Vitsi kun olen laiska pska, kun en ole jaksanut työstää sitä yhtään. Se on vaan niin ärsyttävää yrittää opettaa tuontia, kun koira vaan sählää eikä tajuu mitään!  Kotona kun jotain yrittää pyytää tuomaan, niin sählä häslä vaan eikä pienintäkään lampun syttymistä näkyvissä. Ja hetihän mulla loppuu pinna, enkä jaksa yrittää enempää...  

Mutta itse itseäni kehuen, hermo ei ole mennyt Heimoa kouluttaessa kertaakaan (muistaakseni). Ei edes noissa kapulaongelmissa. Kunhan vaan heitän hanskat tiskiin ja toivon että homma hoituu itsestään :D Kun eihän se vaan osaa vielä ja se on niin söpö höpsöttelijä.

Ennin kanssa en sitten jaksanut enää tehdä juur mittään. Lähinnä sen takia, että Heimo oli jo vapaalla enkä halunnut laittaa sitä puuhun kiinni... Siinä se meikän hermo olisi sitten palanut, en jaksa kuunnella sitä volinaa! Tosi vaikea keskittyä kun yksi riuhtoo ja vänisee. Vähän seuruutin ja that's it. Virtaa OLI! No huomenna kentälle, siellä pääsee ensiokin tositoimiin.

Niin varasin nyt sen fyssariajankin Ennille. Ajattelin olla ottamatta hyppyjä nyt siihen asti. Tosi hyvin Ensio voi, omiin silmiini ei näy mitään erityisiä epäpuhtauksia liikkeissä. Mutta nuo esteiden epäröinnit tosiaan epäilyttää. Lauantaina käytiin pyöräilemässä 5km Ennin kanssa ja juoksi tosi hienosti. Tasaisesti ja puhtaasti (mun silmissä). Hirmu nätisti juoksee pyörän vieressä ylipäätään. En tiedä voiko sanoa, että tykkää siitä, mutta ainakin oma-alotteisesti juoksee eikä vaikuta kettuuntuneelta siihen (toisinkuin juoksulenkkeihin!)