Kivat tottikset tehtiin tiistaina. Olin jälkiporukan tottisvuorolla, jossa on vähän vieraampia tyyppejä kaikki (vrt. haku). Jänskätti jotenkin aika paljon omalla vuorolla, kun kaikki tietysti silmä kovana seurasi. No, Enni olikin oikein hyvässä vedossa. Eipä tarvinnut hävetä, hehee.

Otin alkuun seuraamista pitkän suoran, ei edistänyt eikä vinkunut. Hieno homma! Muutenkin edistäminen on ollut nyt ihan minimissä. Sen jälkeen liikk. istuminen, teki tosi ripeän. Näiden välillä vaihdoin palkan rätistä narupalloon, kun tuntuu että rätistä ei saa oikein yhteistä leikkiä vaan Enni meinaa omia sen kokonaan ja pelkästään ravistelee sitä kuoliaaksi. Sen irroittaminenkin on vaikeaa, menee vähän väännöksi ja hermojen kiristelyksi. Pallon kanssa leikkii mielellään yhdessä, kun tykkää kun sitä sille heittelen.

Juoksusta maahan meno oli myös ihan moitteeton kuulemma. Hyvähyvä. Seisomisessa otin varman päälle, as usual. Jotenkin hirvittää jättää tuo käsimerkki pois, homma tuntuu aina sen jälkeen hajoavan. Joten jospa siis pidän sen ja ennen kisoja perinteisesti minimoin sen niin pieneksi, että kukaan ei erota 15 metrin päähän sitä normaalista käsien liikeradasta O:-)

Luoksetuloa on selvästi varjostanut toko-treenit, eli pysäytykset. Nyt kuitenkin tuli ihan mieletöntä vauhtia. Tosin vauhditin sitä hoputtamalla ja peruuttamalla. Loppuun vielä eteenmeno, jonka olen nyt ottanut parilla treenikerralla. Parempi ehkä jättää pois, kun tuntuu olevan laatikko kasassa hauvalla. Eteenmenon valmistelevassa piti muutaman kerran palauttaa ruotuun, kun alkoi hiippailemaan ja selvästi edistämään. On se kyllä niin vaikee kohta.... Ehkä joskus vielä onnistuu hienosti.