No ei tullut lauantaina JK1:stä Ennille. Oi voi. No oikeasti en kyllä ollut kovin pahoillani. Ei oikein oo meikäläisen laji tuo jälki. Mielestäni sen harjoittelu on sairaan tylsää. Yksin metsässä hyttysten syöttinä, ihan pskaa. Eikä yhtään auta, että asuu keskellä kaupunkia niin pitää ajaa 30km että pääsee inhimillisille paikoille treenaamaan. Nojoo, pitäähän hakutreenienkin takia ajaa, mutta se on eri juttu

Janan möhlin itse pahasti. Otti kahdesti takajäljen, ja en ajatellut ihan loppuun asti siinä vaan palasin janan lähetyspaikkaan aina... Vaikka sehän pitäisi vaan kääntää kannoillaan ja laittaa menemään toiseen suuntaan! Hyvä minä. Kolmannen kerran kun lähetin, niin oli jo niin paineistunut, että homma meni ihan turhan haisteluksi. Lähti lopulta kuitenkin jäljelle onneksi ja vihdoin oikeaan suuntaan... Kylläpä olenkin sitten taitava jälkiohjaaja hahaha

Noh aika pian Enni vetäisi melko tiukan käännöksen, suorastaan uukkarit. Minkäs teet, pakkohan sitä oli seurata. Ihmettelin kyllä että jännässä kohtaa kulma... Samoiltiin jossain kuusessa, olin jo melko koo otsassa että näinköhän tässä ollaan edes oikealla jäljellä. Kohta kuitenkin nosti kepin, jee. Sitten vähän ajan päästä toisen kepin, jee. Sitten kolmannen kepin, jee. Kolmannella tajusin, että ollaan siinä janaa vastapäätä, eli mitä todennäköisemmin alkusuoran päässä. Koira oli siis painellut johonkin jäljen loppupuolelle ja siitä kohti alkua... 

Esineruutuun sitten. Oli oikein miellyttävä ruutu, helppokulkuinen ja harvapuinen. Tosin eipä sillä niin väliä sitten edes ollut, koska etukulmasta kun lähetin, niin meni ehkä 15 sekuntia kun palasi puukontuppi suussa. Jee. Sen jälkeen ei sitten mennytkään ihan niinkuin elokuvissa. Ravisteli lelua kuin viimeistä päivää ja kun otin esineestä kiinni ja käskin irroittamaan, aloitti hurjan vetokisan..... Kahteen käskyyn ei minkäänlaista reagointia, sen jälkeen otin pois väkisin. 28p tuli kuitenkin. Heinilä sanoi vaan että "mukava nähdä tuollainen kovempi bortsu!" I was like... Tosi kiva jos tää homma menee nyt tällaiseksi painimiseksi...

Tottis. Voi prkl. Taisi kyllä tulla alokasluokan parhaat pisteet, 86, mutta eipä paljoo lohduttanut koska olin tosi tyytymätön! Tuolla samalla suorituksella oltaisiin lähdetty SM-kisoista maitojunalla kotiin!! OK, eipä olla treenattu nyt paljoakaan, mutta silti pännii. Aina ne samat virheet!!! Aina ja ikuisesti. Tuntuu että ihan turhaa treenaa kun mikään ei muutu!

Seuraaminen oli tosin nyt aivan mahtavaa. Pikkuisen vinkui, siitä miinusta. Silti erinomainen.

Liikk. istuminen, pää kääntyili levottomasti istumisen ajan, siitä miinustaa.

Luoksetulo kunnossa, omasta mielestäni olisi voinut tulla nopeammin (kerrankin itse sitä mieltä eikä tuomari!!).

Sitten nouto. Aevan paska. Yritti jopa ravistella kapulaa! Onneksi 2kg:lla ei se onnistu... Juuri ja juuri toi edes ja vinoon, sekä puri kuin hullu. Hyvä ettei sentään mennyt tämäkin vetokisaksi...

Hyppynouto... Tämä oli nyt kaikista ahdistavin homma. Nimittäin kiersi paluuhypyn!!! Argh!!! Mä en kestä!! Miksi se on alkanut tehdä sitä??!!? Tein sitten kisan jälkeen tuota hyppyä, niin kiersi taas jokaisen sellaisen hypyn, jossa en kannustanut paluuhyppyä. Voi hele. Pitäiskö sitten alkaa antamaan kaksoiskäsky kisoissa varmuuden vuoksi...? V***u. Kiertämisen lisäksi puri kapulaa ja ennakoi sivullemenon tod. törkeästi.

A-nouto muuten OK, paitsi taas puri ja ennakoi vielä törkeämmin.

Eteenmenossa TAAS vaati kaksoiskäskyn maahanmenoon!!! Sekin otti pattiin ihan sairaasti!!!

Nyt kyllä... Ja onhan se taas peiliin katsottava. Tiedän kyllä että Enni ei ole mikään kone ja AINA kun olen jaksanut panostaa KUNNOLLA tottiksen treenaukseen, niin on homma mennyt paljon paremmin. Mutta etenkin tuo hypyn kierto... Hirmu ahdistus iski.