Huh huh nimittäin. Heimo aiheutti tänään tuhat ylimääräistä sydämentykytystä minulle aamulenkillä. Tuossa meidän vieressä on tuollainen kiva puisto, missä pissilenkitän koirat. En ole IKINÄ tajunnut että siellä on vaarallinen paikka.

Siellä on nimittäin ovi penkereessä, maan alla on sähkökeskus. Oven päällä on lippa ja ihmiset ruokkii lintuja siihen. Tosiaan olin aamu-ulkoilutuksella puistossa ja päästin Heimon irti normaaliin tapaan. Paineli suorilta tuonne penkereelle ja siitä oven päälle. En edes ajatellut vielä mitään, lähinnä kiroilin kun söi sieltä jotain. Yritin huudella pois, muttei mitään reaktiota. Kävelin kohti koiraa, ja vasta oven kohdalla tajusin että sehän on korkealla oven päällä --> tippumisvaara. Sen kun ehdin ajatella ko. asiaa, koiralla palautui korvat ja sillä sekunnilla nosti päänsä ja lähti suoraan minua kohti, tipahti siis lipalta alas. Humps vaan. Kääk. Argh. 

Noh, Heimo huima ulahti vaan vähän ja nousi hivenen hoomoilasena ylös. Tippui siis nokka ja rinta edellä, jalat meni mahan alle eivätkä saaneet iskua. Olin varma, että hampaat on vähintään poikki ja nenä murtunut, mutta ainakaan oman tutkinnan perusteella kaikki oli tallella. Tai ne mitkä siellä nyt on ylipäätään. Eikä aristele mitään paikkoja muutenkaan. Konsultoin ell:ä jonka mukaan ei tarvitse lähteä näyttämään päivystykseen, lepoa nyt pari päivää ja seurailua. Ei ole kyllä tänään ainakaan ollut mitään outoa käytöstä, joten toivottavasti selvittiin säikähdyksellä.

Tiistaina on kuitenkin vielä rabies-rokotusaika, joten samalla hoituu terveystarkastus. Että tällaista meillä sunnuntain ratoksi