Tiistai-ilta vierähti NPKH:n kentällä jälkiporukan tottistreeneissä.

Heimo pääsi ekana kentälle. Otin ensimmäistä kertaa muutakin, kuin leikkimistä ja Heimo oli tosi tomera! Oli vain yksi lelu, ja se toi sitä ihan koko ajan minulle <3 Aww! Olen ajatellut, että paljon enemmän joutuu tekemään töitä tuon yhteisleikkimisen suhteen, se nimittäin ei oikein tuo niitä tavallisesti, vaan painelee onnellisena lelunhaltijana tuhatta ja sataa pois. Mutta niin ne vaan kehittyy!

Näköjään tuo koira osaa 'irti' käskynkin tosi hyvin, en edes tiennyt... Jasmo salaa opettanut? Reagoi tosi hyvin käskyihin, eikä vaan toheltanut lelun kimpussa. Montaa käskyä ei vielä ole repertuaarissa, mutta ehtiihän noita.

Ennikin oli tosi esimerkillinen. Taas hinkattiin edistämistä. Otin Hannan vinkin käyttöön, ja palkkaan vaan pysähtymisestä. Vaikeaa tuo palkkauksen muutos, kun on tottunut kehumaan jne myös liikkeessä. Samoin taaksepäin palkkaus on jostain syystä tosi vaikea muistaa... Liikaa liikkuvia osia.

Hyvin se Enni oikeastaan seurasi, tosi upeasti. Mutta alussa edisti hivenen ja kokemuksen syvällä rintaäänellä voin kertoa että se virhe kolminkertaistuu kisatilanteessa. Eli sitä on vaan hinkattava, vaikka muut ei edes huomaisi mitään edistämistä (minähän kyllä huomaan!)

Otin metrisen hypyn vastaanotolla ja teki puhtaasti, jihaa! En ottanut sitä sitten enempää.

Heimo on kyllä tosi paljon pehmeämpi kuin Enni. Mitenkähän pahasti minä sen pilaan... Vähän varmaan opettelua sen koulimisessa, kun on tottunut käsittelemään Enniä joka ei hetkahda vaikka tiiliskivi tippuisi päähän...