Vähänlaisesti on raportoitavaa, joten tämä on täysin turha postaus.

Sunnuntaina olisi ollut hakutreenit, mutta jouduin TAAS perumaan. Tällä kertaa ei sentään mitään ajokunnottomuuteen liittyvää, vaan jouduttiin roudaamaan Enni porukoiden luokse Jyväskylään juoksujen ajaksi hoitoon. Olin sopinut Maijan kanssa, että vaihdetaan koiria päikseen, mutta vähän tarkemmin pohdittuani tulin siihen tulokseen, että siitä aiheutuu ihan käsittämättömän suuri vaiva. Olen esim. luvannut ottaa Tykin hoitoon ensi viikonloppuna, joten käytännössä olisi pitänyt ottaa sitten myös Heimo ja Remokin eikä meidän residenssiin enää meinaa mahtua tuollainen rytmiryhmä.

Vähän ollut outoa ilman Enni the dogia, vaikkei se yleensäkään tee itsestään kotona numeroa. Hyvää tekee Heimolle olla vähän pidempmi aika ilman "siskoa". Eipä ainakaan tänä aamuna tuntunut olevan millänsäkään, kun jätin yksin kotiin. Iltapissalla piti vähän tarkemmin katsoa vastaantulijoita, mutta ei mitenkään pelännyt tai kavahtanut. Rohkea poika Heimo on, vaikkakin aika vilkas ja pehmeä

Heimo on kuitenkin treenaillut kapulanpitoa iltapuhteeksi, ennen ruokaa. Pitikin tosi siististi, kunnes tajusin että se lepuuttaa alaleukaansa meikäläisen vartalossa. Eli heti, kun siirryin vähän poispäin, kapulakin tippui. Ei siis käytännössä pitänyt itse ollenkaan. Nyt ollaan harjoiteltu niin, että olen sivulla tai että olen hivenen kauempana edessä. Ihan jees, tosi löysä ote on mutta ainakin parempi kuin aiemmin.

Vaikeinta on yhä kapulan ottaminen. En ymmärrä miten voi ollakin niin vastenmielistä. Aina vaan jäkittää vastaan, eikä meinaa avata suuta oma-alotteisesti. Viikonloppuna ehkä saatiin tähänkin vähän edistystä, kun tein monta toistoa käyttäen palkkana grillattua kanaa  Sivelin kananrasvaa vähän kapulaankin, johan alkoi suu aukeamaan paremmin.

Sellaista täällä. Palokan suunnassa ulkoilevat, jos tulee Enni vastaan niin käykää moikkaamassa. Älkää kuitenkaan poikakoiria päästäkö lähelle =)