Minnan Kuula tuli meille hoitoon siksi aikaa, kun omistaja seurueineen hurvittelee Ahvenanmaan agilitykisoissa. Heimo ja Kuulahan on olleet ihan kamuja. Tosin tämä oli eka kerta, kun Kuula tuli meille sisälle asti ja kas kas, Heimo olikin kotioloissa Äijjänä!

Ensin oltiin ulkona, jossa koirat leikkivät kuin viimeistä päivää. Sisälle kun siirryttiin, niin jopas alkoi heti tiukka vahtaaminen. Pistin nopsaan lelut, luut ym. piiloon, ettei tule turhia provosoitumisia niistä. Itseäni en voinut sentään piiloon pistää, koirat nimittäin yritti meikäläistäkin vahtia kovasti. Linnottauduin sohvalle vaan  

Kerran Heimo ihan rähähti Kuulikselle ja joutui siitä hyvästä eristykseen joksikin aikaa. Pari tuntia Heimon piti leikkiä kingiä, sitten yhtäkkiä laukesi jännitykset ja leikit alkoi maistua taas tavalliseen malliin.

Yksi pallo oli jäänyt johonkin nurkkaan, se joutui koirien käsittelyyn. Leluistaan Heimonen ei ole mustasukkainen, ruoka onkin sitten ihan eri juttu... Eipä ainakaan tuo yksi pallo aiheuttanut muuta, kuin lisää leikkiä. Heimo tykkää hirveästi vetää kilpaa kaikkia leluja, Ennistä vaan ei ole vetokaveriksi. Onneksi on Kuula ja Remo, jotka jaksaa vetää vaikka maailman tappiin asti

Todistusaineistona p*ska kännykkäkuva.

Ennistä on nyt ihan turha edes raportoida, sehän on ihan raivona Kuulan läsnäolosta. Kuula ei vaan tajua, että turha yrittää vongata... Kovasti vaan liehittelee vaikka Enni näyttää niin rumaa naamaa, että luulisi vähemmästäkin ymmärtävän  Noh Enniliini on helppo sinänsä, että se vaan irvistelee ja käyttää hampaitaan vasta pakon edessä. Välillä piti kuitenkin pistää Ensiokin jäähylle, ei lasten leikkeihin poliisia tarvita.