Ollaanpas myö oltu ahkeria. Sunnuntaina oli haku + tottis Hannan&Tainan kanssa, maanantaina tottikset Hannan kanssa, tiistaina kävin majalla kokouksessa ja tottikset siellä sen jälkeen ja tänään vielä on illalla hallireenit.. Huh huh nimittäin! Siinä onkin enemmän, kuin moneen kuukauteen yhteenä 

Molemmat koirat on olleet aika kivoja itse asiassa. Ainut, mikä nyppii, on Heimon hirmuinen haukku noudossa. Mutta yritän nyt olla ottamatta siitä liikaa ressiä, kun se on vasta niin alussa. Varmaan sen epävarmuus+paine sitä suorittaessa aiheuttaa sen, ainakin osittain. Onpa tuo muutenkin aika äänekäs kaveri.

Enni oli pieni ja säpäkkä, ja eilen toi kapulaakin varmaan paremmin kuin vuosiin

Ainoa, mistä verenpaine nousi ihan pilviin, oli autosta poistuminen. Heimon kohdalla tämä on yhä iso kriisi. Joka v*tun kerta se ryntää häkistä heti, kun ovi on raollaan puoli senttiä. Prkl!!!! Näen kyllä valitettavan tarkkaan, mistä tämä johtuu. EHKÄ olen antanut silloin tällöin (usein?) ryysätä pois vapaasti, jos on ollut ns. turvallinen poistuminen (kotona, metsän reunassa jne).  Saakeli.... Ja nyt vielä autoon paluukin on pienen tappelun takana. Noh. Nyt alkoi taas natsikuri. Sieltähän ei rynnätä ilman lupaa, ja hihna auttakoon autoon palaamista. Eiköhän näillä keinoilla taas koirat palaudu riviin. Tai siis koira, Ennihän on kiltti kuin pieni sika.

Huoh, oispa auto, jossa omat tilat molemmille.