Nike-koiran kohtaaminen ja pientä treeniä

Hei vaan hei!

Koirat voi mainiosti. Ei mulla muuta!

No ei ny, se oli vitsi. Tai siis koirat voi kyllä hyvin, molemmat on elämänsä kunnossa.

Raahauduin tänään jälkimetsään sillä aikaa, kun Maija oli agi-treeneissä. Eli toimin oikein kunnon perheenäitimäisenä harrastuskuskina kun Matti oli Virossa hääjuomienhakureissulla ja Maija ilman kyytiä.

Miten voikin olla niin vastenmielistä tuo jäljestysreeni?? Anteeksi jankutus, olen ehkä ennenkin maininnut. Mutta ei vaan huvita pätkän vertaa. Seuran kanssa se on ihan jees, mutta pakko tehdä välillä ilman reenikaveriakin että ehtii vähän reenimään.

Yleensä jotain unohtuu, tällä kertaa jäi kepit autoon. Mitäpä pienistä, olikin tarkoitus tehdä nenä-maahan -treeni eli namia reitille välillä. Ihan hyvää tekee kepitön treenikin, ne on Ennille liian houkuttelevia. Se etsii niitä liian mielellään ilmavainulla, kun on kuitenkin aina opetettu hakemaan esineitä yms. ilmavainulla.

Aika rupusen pienet jäljet talloin, Ennille yritin tehdä vähän enemmän kulmia yms. vaikeuttamaan. Alkusuoralla meinasi lähteä ihan oikoreitille eka, sen vaan täysin kielsin. Jälki taisi siis mennä liian läheltä. Mitäpä tästä enempää, kuin että hyvin meni muilta osin.

Heimolla on sitten vauhtia kerrakseen! Tein sille käytännössä yhden suoran + kaarroksen. Vetää kuin idän pikajuna. Tykkään kuitenkin, sillä on hyvä meininki! Veikkaan, että sille tulee keppien nosto olemaan vähän hankalaa... Kunhan niitä joskus jaksan sinne viljellä.

Eipä muuta olla tehty moneen päivään. Viikonloppuna tavattiin Nike-koira, toisin sanoen Maijan poldet. Ne alko jo perjantaina, Maija rukka luuli täysin että ollaan lähdössä Nokialle mölli-agikisoihin FB-statushuijauskin meni läpi: