Puheistani huolimatta menin sit eilen NPKH:n kentälle haun tottisvuorolle. Päätinkin mennä koska: a) sää oli melko pilvinen ja b) mulla olikin auto (alunperin Maijan piti ottaa se jo tiistaina).

Ennin kaa eka Satun ja Pontuksen parina. P-makuuseen het. Ekaan palkkaukseen asti oli vähän levoton, vilkuili kentälle jne. Välipalkan jälkeen keskittyi hommaansa, tosin Satun tehdessä jotain yybervauhdikasta, vinkui vähän. Sanoisinko että 9+.

Sit seuraata, jättöjä, luoksetulo. Meni kyllä aika kivasti, ei jäänyt hampaankoloon mitään. Kaikki jättävätkin oli ripeitä, ehkä ysi puol. Puolikas siitä pois, että otti vissiin aina kuitenkin yhden askeleen käskyn jälkeen.

Nouto 2kg kapulalla, heitin tosi surkeen nysäheiton mutta en uusinut. Vähän venkoili. En uusinut kuitenkaan, olin ihan tyytyväinen. 8,5. Sit vielä hyppy narupallolla, hyvin hyppäsi molempiin suuntiin! Tietenkään ei ollut ilmaa (onko ikinä ollut? en muista ainakaan), mutta sujuvat hypyt molempiin suuntiin. Vapautin suoraan hypyn jälkeen.

Heimon parina oli Sarita dopperinarttunsa kanssa. Ei menty p-makuuseen heti, koska Sarita halusi ottaa ampumisen. En halunnut riskeerata näin lähellä BH:ta, jos olisi kuitenkin esim. noussut sieltä ampujen takia. Odoteltiin parkkiksen raunalla että päästään kentälle. Ampumiset ei lotkauttaneet Heimon korvia lainkaan.

Paikkamakuu olikin sitten vähän epäonnistuneempi. Levotonta, levotonta. Vinkumistakin. Pysyi kyllä paikoillaan hyvin. Kävin välillä palkkaamassa, ei meinannut mennä enää maahan uudelleen  Siis oikeesti. Ei millään. Jumitti vaan tai pomppasi heti takaisin istumaan. Voihan..... Mä niin en halunnut tämmöisiä epävarmuustekijöitä! Grrrr....

Seuraaminenkaan ei ollut priimaa... Alkusuoralla meinaa poikittaa. Henkilöryhmässä kuikuili tyyppejä. Voihan....

Sit kun tajusi, että idoli-Samihan se siinä tarkkailee, niin laatikko levisi täysin. Samin koirien juoksut on kyllä jo ohi, mutta Heimon rakkaus Samiin jäi näköjään jäljelle. Ei enää suostunut edes leikkimään kunnolla, tiputti nartsapallon ja kaipaili Samin perään... Voihan kele! 

Homma meni jotenkin ihan nihkeäksi, olisi pitänyt pistää autoon ja toivoa parempaa päivää. No enpä tehnyt sitä vaan jatkoin ja jatkoin ja jatkoin..... Tyhmä minä.

Pari asiaa jäi kuitenkin positiivisena mieleen:

• otettiin n.80cm hyppyä avustajan kanssa edestakaisin lähettäen, hakeutui hypylle erittäin mielellään. Hyppytekniikkakin parani loppua kohti, alussa kun otti pari ponnua.
• ammuttiin niin, että tein normaalisti seuraamista (eka kerta näin). Heimo ei kiinnittänyt pienintäkään huomiota niihin. HYVÄ!!!!!
• jättävätä meni putkeen, olisi voinut olla nopeampi kuitenkin.

 

Mitäs vielä... Eipä treeneistä sit sen enempää kai. Vähän jäi shitin maku suuhun, harmi homma kun nyt pitäisi olla varmuutta täynnä. Mutta juu, ei täs ny hätää. Jos ei mee maahan p-makuussa, niin pakotan sen, vaikka kuluisi sata käskyä. Sou not. Ehkä se homma ei siihen kaadu kuitenkaan.

 

Huomenna Heimo pääsee matkustamaan junalla ensimmäistä kertaa. Meidän pitää mennä Jyväskylään junalla ja ottaa isipapan mersu lainaan. Kuinkahan rentouttava junamatka tulee Nooo, Heimo on kyllä kiltti poju ja yllättävän hyvä rentoutumaan, vaikka onkin tuollainen "vähän" vilkas!