Oltiin eilen PiaP:n vuorolla hallilla, kello 21.15-22.00. Aika myöhäiseksihän ilta venyy, mutta toisaalta siinä on koko alkuilta aikaa arkihommiin.

Heimo pääsi tokomaiseen paikallamakuuseen heti alkuun. Vieressä afgaaninvinttikoira ja bc-Into. Noooo, eipä ole Heimo ollut ikinä noin pitkää aikaa paikallamakuussa. Eikä myöskään vieraiden koirien seurassa. Sen kyllä sitten huomasi.... Esim. Pian & Tainan jutustelu aiheutti hännän heilutuksen ja korvien linttaantumisen, ym. sijaistoimintoja  

Eli levotonta meininkiä oli. Em. "häiriöistä" ei noussut, mutta kaksi kertaa muuten loppui kestävyys ja lähti hiippailemaan minua kohti. Lisäksi piippasi hetkittäin. Voi voi... Hävettävän vähän tullut treenattua tuota tärkeääkin tärkeämpää liikettä... Olen huono ihminen ja kouluttaja nyyh nyyh.

Ei kehtaa mihinkään tokokisoihin lähteä, jos ei ole paikallamakuu kuosissa. Yksilösuorituksessa nyt ei mitään väliä, miten mokailee, mutta nolointa ever on sössiä muiden suorituksia. Vaikka sattuuhan sitä paremmissakin piireissä, mutta jos nyt tietää että paikallamakuu on tosi epävarma, niin miksi mennä tahallaan pilaamaan muiden tokot?? No, saa nyt nähdä miten homma etenee.

Mitäs muuta sitten tehtiin... Kaikenlaista kikkailua. Aika samat setit kun maanantaina.

Kotona harjoiteltiin noutokapulan kanssa. Jumankekka, että nyt kärähti jo vähän hihat... Mikä siinä on ettei se kapula maistu????? Ja voin sanoa, etten ole kyllä kovistellut tai hermostunut tuon homman kanssa (ennen tätä päivää). Mutta eipä tuo rikki siitä mennyt, saattoipa olla ihan hyväkin juttu... Illalla myöhemmin otin uusiksi. Ykkösprioriteettina on nyt saada koira TARTTUMAAN kapulaa hinnalla millä hyvänsä!! Kun ei tarjoaminen näköjään kelpaa, niin koitin vaihteeksi härnäämistä. Vähän jopa innostuikin tai ainakin jotain sinne päin, eli pieni onnistuminen saatiin... Jee.

Vähän sama juttu tavaroiden tuomisen kanssa. Ollut vähän retuperällä noi kotitemput, kun Enni on aina ollut tikkana auttamassa jos jotain pyydän esim. nostamaan. Nyt, kun Enni on poissa niin hyvä hetki arkikoulutella. Eli siinä lähtöä tehdessä pudotin lippiksen lattialle. Houkuttelin Heimoa nostamaan sen minulle, mutta oli kuin lippis olisi ollut joku kidutusväline... Lopulta pakotin menemään lippiksen luokse ja nostamaan sen. Ja sehän nosti sen ja ojensi minulle. Jee. Kotiin palatessa toistin homman, sillä kertaa vähän pienempi pakote riitti... Eli vähän joutuu kovistelemaan välillä! Muka ei pysty/osaa/uskalla, mutta kappas sitten kun pakottaa niin ei se nyt niin hirveää ollutkaan.