Teinpä kauniin lauantain kunniaksi reippaan jäljen Ennille. Melkoista välineurheilua tuo jäljestäminenkin; pitää olla kepit, namit, valjaat, liina ja vaikka mitä. Kävinkin menomatkalla ostamassa m&m:stä jäljestysliinan kun meillä ei semmoista ole. Mehän ei olla harrastettu tätä lajia juuri ollenkaan. Tsekkasin ennen metsään lähtöä palveluskoiraliiton sivuilta vielä lajiesittelystä faktat alokasluokasta. 500 m ja 6 kapulaa on matkan varrella. Muuta tietoa en jaksanut kaivella, siis esim. montako kulmaa on ja paljonko aikaa on.

Enni on jäljestänyt siis ehkä kolmesti aiemmin. Päätin että teenpähän suoraan kisamaisen jäljen, eli janan ylittävän, 500 metriä pitkän, sekä tunnin vanhan. Noh lopulta en jaksanut antaa vanheta kuin reilun puoli tuntia ja pituuskin oli noin 500 askelta, metreissä tuskin niin paljoa. Melkein jännitti viedä janalle, kun ei pienintäkään havaintoa siitä miten koira käyttäytyy. Mutta nou problems, meidän taitava rekkuhan nappasi jäljen ilman pienintäkään haparointia. Jihaa!

Jäljestys meni loistavasti tiettyyn pisteeseen asti. Olin siis heitellyt nakinpaloja jäljelle, melko harvaan kuitenkin. Koira ei kuitenkaan voinut kaikkia nameja syödä, kun inhottavat muurahaiset olivat vallanneet auringossa muhineet herkut. Joka tapauksessa jälki meni niin, että yksi syömätön nakki oli meistä suoraan vasemmalla meistä parinkymmenen metrin päässä. Koira  harhautui tuonne vasuriin, harhautti minutkin ensin kun lähti niin tomerasti sinne ja olin siellä liinan päässä. Vein takaisin, mutta sinne veti uudestaan. Sen jälkeen oltiin molemmat sen verran sekaisin, että en oikein osannut viedä takaisin jäljelle (hakkuualueella oltiin enkä osannut enää katsoa yhtään mistä se meni) ja koirakin oli hommasta hetkellisesti pihalla. Kävelin sitten kuitenkin seuraavalle maamerkille, missä tiesin varmasti jäljen olevan ja siitä sitten matka jatkui taas ongelmitta.

Yksi keppi matkalle jäi, juuri tuolle kohdalle mikä jäi väliin sekoilun takia. No ei jäänyt kyllä harmittamaan, mielestäni meni todella hyvin koko homma kuitenkin. Olisi voinut itse vähän keräillä ajatuksia tuossa häslinkikohdassa ja tehdä eri tavalla eikä heti "luovuttaa". Ja seuraavalla kerralla namit vaihtuu raksuiksi ja niiden määrä jäljellä vähenee radikaalisti (alkuun+loppuun vaan?)

Lisäksi koiralla ei ole keppien merkkauksesta pienintäkään käryä. Siihen olisi voinut käyttää naksutinta, joka oli kyllä mukana mutta käyttö jäi. Enpä ehkä jaksa tätä keppien merkkausta hinkata ihan hirveesti kuitenkaan... Laiska.

Tein muuten esineenkin ennen jäljelle menoa ja meni aivan todella upeasti. Kolme esinettä nousi alle neljässä minsassa, tosin alue oli jotain 40 x 40 metriä maksimissaan. Mutta mielestäni silti hieno ja nopea suoritus. Varmaan kummasti auttoi, kun koira näki autosta kun hääräsin metsässä... Hyvä vaan, tää oli aivan tosi hyvä nostatustreeni ensi lauantain kisoja silmälläpitäen!!