Vikalla pistolla polulle oli pudonnut nameja, varmaan jotain superherkkuja, kun Enni yllättäen jäikin niitä hamuilemaan. Eikä millään meinannut jatkaa! Grrh, siinä joutui äänijänteet koville... Jouduin oikein hätistelemään, herkkuja oli tippunut pariinkin kohtaan maastoa... Yllättävää, että namit kiinnosti niin kovasti, kun yleensä koira on lähtenyt hakuun ihan tykinsuusta välittämättä mistään ympärillä olevasta häiriöstä.

Pidin nyt toisen kerran koiraa irti metsässä koko ajan. Meni paljon paremmin, kuin edellisellä kerralla! Ei todellakaan tarvinnut olla hokemassa koko ajan "tänne täällä Enni odota...", vaan E pysyi luonnostaan ihan lähietäisyydellä. Ja jos vähänkin vihjasin, että taskusta saattaisi löytyä herkkupaloja, niin tuli ihan "seuraamisetäisyydelle" helposti :) Voi olla, että viimeksi kun pidin irti, olin itse vaan liian hermostunut ja jännittynyt treeneistä ja siitä, että saan pidettyä "rodin", niin tuli sitten vähän ylireagoitua ;)

Viime tiistaina oltiin myös agilityssä pitkästä aikaa. Rata oli ehkäpä vähän liian vaativa meille, esim. hyppyjä oli tosi hankalissa kulmissa. Meni vähän sähläykseksi... Ei oikein muuta sanottavaa ole, kuin että sähläystä oli! Ei jäänyt kuitenkaan mitenkään huonot fiilikset, vähän semmoiset mitäänsanomattomat vaan. Olen kyllä miettinyt, että taidan jättää taas agitreenit kesäksi telakalle. Hakutreenit alkaa kuitenkin pyörimään kohta useamman kerran viikossa ja kaikkeen ei ehdi/jaksa. Agility on muutenkin ollut vähän semmoinen talviarjen piristys, eikä lainkaan intohimolaji. Huvin vuoksi vaan... Ja tiedän, että se alkaa tuntua ei-huvilta, kun treenejä alkaa pukata liikaa joka suunnalta... Jostain on karsittava ja valinta on helppo! Ehkä voisin ilmoittaa meidät kuitenkin ekoihin kisoihin ja käydä kesällä muutenkin vähän kisaamassa piristyksen vuoksi, tykkään niin kovasti kisatunnelmasta :)