Oltiin kylpylälomalla. Oli kyllä ihan mukava kokemus. Paljon lapsiperheitä, mutta ei haitaksi asti. Kyllä siellä mieli ja keho lepäsi hyvin, vaikken laske itseäni varsinaiseksi kylpyläihmiseksi. Mutta ei valittamista tosiaan!

Eteisaulassa oli upea akvaario. Jasmo ihmettelemässä :)
1118321.jpg


Kotimatkalla ehti mietiskelemään koirakuviota ja mielessä selkeni ensi vuoden tavoite; pääsylippu palveluskoirien SM-kisoihin. Siitä sitten treenaamaan!

P.S. Tiedottomille tiedoksi, että pääsylippu vaatii vähintään kolme koularia voittajaluokasta, josta yhden on oltava 1-tulos (väh. 270 pistettä). Tulokset on jakauduttava kahdelle kaudelle. Meillä on siis yksi 2-tulos tältä kaudelta, joten ensi vuonna ennen ilmoittautumisajan umpeutumista pitäisi saada yksi 1-tulos ja yksi vähintään 3-tulos.

Jotenkin alkoi ihan jänskättämään tämmöiset tavoitteet! Enpä olisi uskonut, että joskus olisi hyviä mahiksia sm-tasolle. En ole ikinä kisannu missään aluetasoa ylempänä (heppakisoja joskus tullut vähän kierreltyä) ja Ennille en ole alun alkaenkaan ajatellut mitään erityistä tavoitetta, päätin koiraa ottaessa että harrastetaan sitä lajia, mikä tuntuu kivoimmalta.

Eipä sillä, tykkään kyllä kisata, koska se antaa älyttömästi lisämotivaatiota harjoitteluun. Olen vaan vähän laiskanpuoleinen, jokapäiväinen tosimielellä harjoittelu ei kyllä ajatuksen tasolla kiinnosta yhtään. Huvin vuoksi ja urheilun kannalta otetaan tää homma.

Lisäksi, kun olen tällainen aika suurpiirteinen tyyppi, niin eipä taida olla mahdollisuuksia mihinkään maailmanmestaruuksiin (tai edes suomenmestaruuksiin...) Liian usein riittää "sinnepäin" onnistumiset harjoitellessa ja nehän ei huipulla enää riitä :)