Maanantaina elämä jatkui pettymyksestä huolimatta. Menin sunnuntaina nukkumaan jo klo 19.30 ja nukuin aamuun asti. Yllättävän paljon auttoi oloon, olin suorastaan hyväntuulinen koko päivän 

En siis lyönyt hanskoja tiskiin ja koiraa eläkkeelle, vaan lähdin hakuilemaan Mutalaan Oravan Hannan ja Ojalan Pirjon kanssa. Kivat lyhkäiset reenit.

Ennille kuusi ukkoa, ei tyhjiä. Etukulmat oli ihan järkyttävää kuraa taas... Ei varmaan olisi hakenut ekaa, jos en olisi oikaissut. Toka ek oli vähän parempi muistaakseni. Täytyy alkaa ottamaan pakoina muutaman kerran, kun on ihan kamalia nykyään. Jospa sillain saisi suoristettua?

Sitten kolmonen ja nelonen, niille ihan jees pistot. Näissä vähän pidempi ilmaisu. Ilmaisut oli ihan priimaa, tämä osio tuntuu tällä hetkellä olevan kuosissa. Perhana, miks ei koko paketti voisi olla joskus kunnossa, aina repsottaa jostain kohti.....

Sitten oli Hanna oikealla vikalla merkillä vitos-mm:na. Lähetin ihan liian edestä. Lähti melko etuviistoon. Viipyi ja viipyi ja viipyi. Aloin jo olemaan aika huolissani, kun oli TOSI kauan poissa eikä tullut vaikka huusin ja vihelsin. Käskin lopulta Hannankin huudella, kun oikeasti säikähdin että on karannut tai jotain  Tulihan se lopulta. Sitten uusi parempi yritys. Kutosen otin ääniavulla, kun tuntui että en halua enää muuta kuin helpon löydön.

Otettiin vielä esineitä. Mukaan liittyi Toivasen Hanna. Ennille vain yksi esine, joka tuli suht nopsaan ja siitä kissanruokaa ja rättipalkka.

Kivat reenit oli, kiitos reenikavereille! Hirvikärpäsetkin oli unten mailla, me likes