Pientä turhautuneisuutta ilmassa, pitäisi treenata lauantaina kisoihin kovasti. Paikallamakuu, noudon luovutus, hyppy ja luoksetulo ainakin on rempallaan. Mutta kaikki aika menee töissä oloon ja harkkatyön vääntämiseen. Sen dedis on perjantaina ja samoin perjantaina on laskettelukerhon kevätkokous, jota pitäisi järjestellä. Enpä ehdi järjestellä sitäkään. Toivottavasti ehdin edes paikalle...

Eihän noihin em. liikkeiden harjoitteluun mene aikaa tuntikaupalla, noudon luvutusta ja hyppyäkin voi harjoitella kotona sisällä. Tänään mennään todennäköisesti yhteistreeneihin (jos vaan ehdin, harkkatyön tekemisen aikataulu on kovasti riippuvainen tukiopettajasta), siellä ainakin voi vähän treenailla noita. Ongelma on oikeastaan tarkemmin ajateltuna se, että en ehdi tarpeeksi. En ehdi myöskään tekemään pitkiä lenkkejä, joten purkamatonta energiaa löytyy. Lohduttaudun sillä, että kisapaikka on eteläpuisto, jossa järvi on ihan vieressä. Ennen omaa vuoroa voin käydä uittamassa ja heittelemässä keppiä järveen. Ehkä pahin into lähtee siinä ja tunteet viilenevät ;) Jännittää siis jonkin verran lähteä kehään näin huonosti valmistautuneena... Ja kun tietää, että menee perseelleen, kun ei ole ehtinyt syventyä hommaan kunnolla. No, toisaalta ei jännitä niin paljon sen takia, että tietää ettei ole mahdollisuuksia, heh heh.