Maanantaina otettiin Hannan kanssa pikkureenit Tesoman koulun pihassa. Oli niinkun tosi pimeetä, mutta siellä silti puuhasteltiin. Heimolla taas vähän laatikko levisi, kun päästin autosta. Kauheeee huuto ja riehunta....

Laitoin maahan, ajattelin josko siten saisi vähän rauhoittumaan. Kyllä pysyi jotenkuten, mutta levoton oli. Ehkä ei mikään kovin hyvä idea sittenkään heti alkuun tehdä näin.

Seuraamisen alussa ääntelyt lähtökuopissa. Pitää jatkossa seuruuttaa "lennosta", jää pois tuo alun vinkuna. Tekee sitten sivullemenoja erikseen.

Vasemmalle kääntyminen oli tänään vaikeata. Vähän yritettiin sitä petrata. Pitää muistaa tehdä enemmän takapäänkäyttöreeniä.

Toinen paikallamakuu loppuun, oli jo huomattavasti rauhallisempi. Vähän oli hilkulla, ettei noussut Hannaa moikkaamaan... Mutta kesti kuitenkin onneksi. En tiedä miksi en ole tiukemmin puuttunut tuohon muiden luokse karkailuu, pitää nyt muistaa pitää kuri. Varmaan siksi, kun töitä tehdessä pystyy keskittymään, karkaa vaan "vapaalla". Eipä sekään oikein hyvä juttu ole, helposti tulee huono tapa.

Sitten lenkille. Tällä kertaa ei ollut yli tunnin lenkki, niinkuin viime maanantaina

Tiistaina pääsin luistamaan kokonaan koirahyysäyksestä, kun sain houkuteltua Jasmon menemään Heimon kanssa juoksulenkille. Hyvin oli Heimonen juossut. Ennihän ei oikein ko. hommasta innostu. Minun kanssa kyllä juoksee (ei kyllä vedä yhtään), mutta Jasmon kanssa ei meinaa ollenkaan suostua. Vähän on semmonen mammanmussukka, ei haluaisi jättää meikäläistä kotiin ollenkaan.

Koska eilen oli siis koti-ilta kokonaan, innostuin jopa leipomaan mokkapaloja. En siis todellakaan harrasta leipomista. Mutta tosi hyviä tuli, namnam! Vein töihinkin niitä ja kaikki kehui ihan sikana