Eilen kävin iltapäivästä ulkoiluttamassa Maijan belgit. Olin päättänyt tehdä Ennille jäljen samaan syssyyn. Ei kovin hyvä idea... Ei siinä mitään muuten, mutta kolmen koiran kanssa tempoilu on jo valmiiksi tarpeeksi vaativaa meikäläisen motoriikalle, vielä jos yrittää tehdä lisätoimintoja niin huh huh. Hirmu sähläys koirien, keppien, namien, otsalampun ja merkkien kanssa. Argh.

Jälki meni kivasti, Ennillä oli aika hurja veto päällä, mutta ei mennyt kertaakaan vikaan, bra. Kepit ei kyllä nousseet ilman huomautusta. Ei se mittään, alussahan me vasta ollaan.

Lopullisesti hermo paloi, kun lähdettiin kotiin. Polulla tuli vastaan toinen koira, jonka ohittaminen ei tietenkään onnistunut ilman hirveetä rähjäämistä. Enni ei rähjää, Ima rähjää niin, että sen voi pitää vaikka pikkurillillä aisoissa. Mutta se pikkupikkupentu, Remo, ~20 kg... Vetää ja yrittää hyökkiä vastaantulevaa kohti. Saipahan vastaantullut kotona kerrottavaa, kun meikä huuti perkelettä ja hihnan perät heilu siihen malliin, että ulina vaan kävi. Heh heh :) No ennenkuin palautteeseen alkaa tulvia eläinsuojeluintoisia tekstejä, voin kertoa että koirat on ihan kunnossa ja tuskin saivat pysyviä traumoja. Mielestäni oli ihan oikea palaute niin huonosta käytöksestä...

Sitten muihin aiheisiin. Viikon päästä tähän aikaan ollaan Rukalla! Jee. Ihan mahtavan kivaa päästä mäkeen. Meillä on vielä tosi kiva kämppä. Carita-serkkukin lähtee! Enni on silloin Kajaanissa agilitymaskottina tai -kisakoirana, riippuen Iman tilanteesta.

Ihan OK kyllä, että tulee talvi. Ällöttävän pimeä loppusyksy on ihan hanurista. Kuitenkin negatiivisia puoliakin löytyy... Tai ainakin yksi iso: Jasmo lähtee kolmeksi kuukaudeksi Sveitsin Engelbergiin. Plaah. En kyllä vielä oo pystynyt repimään siitä mitään positiivista. Pelottaa, että oon ihan huolesta sairaana koko ajan (syy: Maijan edesmennyt mies Wellu). En ole vielä päättänyt tai luvannut mennä käymään siellä. Syitä on erinäisiä:
- työsoppari on vuoden loppuun, jatkosta ei vielä tietoa (raha)
- ei ole suunnatonta intoa lähteä alpeille (Wellu).

Lisäksi talvikaudessa nyppii se, että koiraharrastukset on pakko jättää vähemmälle, lähinnä viikonloppuihin. Se rassaa, että sitten viikonlopuille on aina täysibuukkaus. On kissanristiäisiä, mäkeen ois kiva ehtiä, sitä sun tätä. Niin ja treenata. Eikä meillä hakuja ookkaan, jos on liian kylmä. Pitää varmaan keksiä joku lisäharrastus arki-illoille tai ruveta opiskelemaan tiukempaa tahtia... Hah.

No mutta. Piristykseksi kuva pikkupikkupentu Remosta ja Maijasta, Remo on kyllä aika paljon pienempi tuossa. Nyt ikää 6kk, tuossa ehkä 4kk.
1064174.jpg

Mutta sentään jee, lauantaina PKY:n pikkujoulut!