Asioilla on tapana järjestyä. Eilen kaasuttelin kentälle viiden jäljiltä. Siellä olikin Aaltosen Hanna jo, ja sovittiin että otan Heimon paikallamakuuseen Hannan pariksi. Toive siis toteutui, pääsinkin ottamaan paikallamakuuta!

Otin varmuuden vuoksi liinaan, kun ei olla tosiaan parin tehdessä p-makuuta tehty (pl. yksi epäonnistunut kerta). Hanna teki mm. hyppyä, noutoa ja luoksetuloa, eli vauhdikkaimpia. Heimo ei ollut yhtään lähdössä paikoiltaan, mutta muutaman kerran piippaili etenkin alkuaikana. Kokonaisuudessaan aika oli jotain 5-6 min. Eli meni oikeastaan tosi hyvin, ainakin itse olin tyytyväinen. Jatkossa pitää alkuun palkata tiuhemmin, huomasin nimittäin että vähän turhan paljon alkuun seuraili kentän menoa eikä minua. Ja kun pariin otteeseen olin käynyt palkkaamassa, alkoi kontaktitkin pysyä meikäläisessä (ja sitä kautta piippailu nollaantui).

Sitten liikkeitä. Pitkästä aikaa pidin koulutushihnaa. Oli aika hyvä idea, nimittäin pienet pakotteet käännöksissä ja muissa tarpeellisissa kohdissa toimivat loistavasti. On tuosta pehmeydestä tosiaan iloa, kun ei tartte hakata päätä seinään ilman mainittavaa vastakaikua *kröh*

Harjoiteltiin vielä kapulan pitoa. Voi prkl, kuka tolle koiralle on opettanut tulemaan niin kiinni minuun?? Syylliset riviin!! Nyt on nimittäin alkanut ärsyttää kun nojaa  meikäläiseen. Nyt olen yrittänyt pitää vähän välimatkaa, mutta aika epätoivoista meininkiä. Pitänee näyttää jollekin gurulle , mitä on mieltä; pitäiskö yrittää korjata vai tälläkö mennään.

Ennille about samat, kuin eilen. En uskalla vielä ottaa telineitä, kun mahan haava ei ole 100% parantunut. Yllätykseksi otin eteenmenon, ilman virittelyjä. Jälkeenpäin mietin, että vähän ehkä turha juttu, mutta noh tulipahan tehtyä.