Jossun valkkukerta oli taas tänään hallilla. Heimo oli kehissä. En voi ottaa molempia nyt sen(kään) takia, että Heimo alkaa raapia häkkiä, kun vien Ennin pois. Ei nyt oikein ole hyvä juttu se tuota kynttä ajatellen... Mietinkin, että onkohan se itse asiassa yksi syy, miksi kynsi on lähtenyt halkeamaan niin pahasti. On kyllä ikävä tapa ylipäätään!

Heimo oli alun riehumisen suhteen parempana, ilmeisesti se torstainen ravistelu teki tehtävänsä. Pehmeässä koirassa on kyllä se hyvä puoli, että tämmöiset menee kaaliin helpommin... Muuten meni yleisesti ottaen ihan TOSI hyvin! Kylläpä tuntui mukavalta, kun Heimoska oli oikein esimerkillinen tottiskoira. Harjoiteltiin käännöksiä henkilöryhmässä ja sen ulkopuolella neliötä. Ja vähän kaikenlaista seuruutukseen liittyvää, esim vähän jo käden heiluttelua (ei kyllä onnistu, koira heiluu siihen tahtiin!). Ja liikkeellelähtöä reenailtiin kanssa (lähinnä meikäläisen asentoa).

En nyt jotenkin osaa kertoa, mitä kaikkea oikein treenattiin. Oli kuitenkin kivaa, kun oli ope käskemässä Ei tarvitse itse pähkäillä, että mitähän nyt tekisin ja miten meni ja niin edelleen. Kiva kun joku kerrankin sanoo, että kävele tästä tähän ja sitten tähän ja palkkaa tässä ja nyt

Tuntuu, että sivullaolo-/seuraamiskohta on loksahtanut paikoilleen. Toivottavasti pysyy!!! Tuskin kyllä... Kuitenkin vielä kuljetaan nakki kädessä, tässä on vielä piiiiitkä matka oikeaan seuraamiseen... Joka on iänikuinen treenauksen kohde kuitenkin. Mutta hei, saahan sitä toivoa ja olla hyväuskoinen optimisti?

Kuitenkin ehdottomasti parasta oli taas se, että Heimonen teki töitä keskittyneesti ja täysillä. Ei mitään levotonta hortoilua & vinkunaa, vaan se oli ihan tikkana hommissa. Se kyllä lyö meikäläisen vieläkin ällikältä, kun se on muuten sellainen adhd-hyrrä... Reesekin sanoi, että tuollaiselle koiralle jo se tekeminen on itsessään palkka. I agree!