Sunnuntaina olin toimihenkilönä NPKH:n hakukokeessa. Koe oli pelkästään voittajaluokalle ja osallistujia oli ruhtinaalliset kolme kappaletta. Itse en ollut ilmottautunut ko. kokeeseen, koska järkkäilin kalenterin niin, että aloitan harjavallasta ja tämä olisi tullut vain viikon sen jälkeen.Haluan myös osallistua 18.5. Kangasalle. Eli ihan liian tiuhaan olisi tullut kokeita. Silti tuli väkisin semmoinen "oltaispa tultu..." -olo kokeita seuratessa.

Ensinnäkin tottiksen arvostelu oli TODELLA lepsu. Paras tulos oli 92 pistettä, eikä todellakaan ollut 92 pisteen arvoinen suoritus. Erinomaisia ropisi monesta liikkeestä, vaikka niissä olikin huomautettavaa.

Toisekseen maasto. Olin ykköspiilolla, joka oli ihan helppo kallionkolo, kattona vanerinpala. Se kallionkolo, mikä oli toissa viikolla treeneissä piilona. Muutkin piilot oli ihan piece of nakki, en usko että Ensiolla olisi ollut mitään vaikeuksia löytää kaikki kolme ukkoa tuolla.

Mutta juu. Me nyt säästettiin energiat ensi viikonlopun Kangasalaan, sillon näytetään mistä se kana pissii ;) Jos vaan ne esineet nyt löytyy...

Ei muuten löytänyt yksikään koira meikää tuolta ykköspiilolta. Ei käynyt lähelläkään sitä. Mielestäni oli ihan täysin koulutuksellinen/ohjaajavirhe jokaiselta, tuo piilo ei todellakaan ole mikään hankala. Yksikään koira ei vaan uponnut tuonne asti.