Tiistaina ripeät ja hyvät ek-reenit Kyröskoskella med HannaO.

Enni on jo ihan kondiksessa, otin siis sen mukaan. Ruokavalio on yhä riisi-jauheliha-raejuusto, mutta vointi on hyvä ja kakka on jees. Leikkii, juoksee, syö, juo jne.

Jälkien vanhetessa tottikset kentällä. Heimo meni p-makuuseen Veetin ollessa kentällä. Oli levoton, MUTTA... Vein tosi keskelle aluetta, kun reunat oli ihan litimärkiä. Ei oikein ollut hyvä ratkaisu, piippaili ja oli levoton. Ja TODELLAKAAN ei kestä sitä, että häsään itse jotain samalla. Eli tästä eteenpäin rauhalliset makuut rauhallisemmassa paikassa, itse pitää olla paikoillaan selin. Saatiin siis kyllä sitten hyvä p-makuu pätkä, kun siirsin koiraa ja pidin itse suuni kiinni.

Tottisosuus ei tuntunut hyvälle, jotenkin hössäystä liikaa. Mutta olis iinä hyviäkin hetkiä. Käännökset on tosiaan jotenkin kadoksissa.

Enni otti p-makuun Veikan aikana, Veikka hyppeli suht lähellä estettä ja itse kommentoin siellä, mutta koira pysyi kuin tatti paikallaan. Tottisosuuskin tuntui ihan kivalta, vähän turhan säpäkkä vaan (lepoa alla paljon -> energiaa päällä paljon). Pari hyppyä motskari "kapulana", paluussa vähän köpömpi muttei mitään surkeita.

Sitten pudotettu, joka oli mielestäni L-O-I-S-T-A-V-A. OK, annoin avun tiputuksessa eli ei ollut ihan kisamainen suoritus. Mutta silti tykkäsin. Seurasi siististi, haki täysillä, toi ripeästi. Ei jäänyt mikään kaihertamaan. No joo ehkä lähetysasentoon saaminen olisi saanut olla parempi, nyt vaati kolme sivu-käskyä.... Eli 98% hyvä!

Jälki oli Ennille neliön muodossa, neljä keppiä matkalla. Kaikki kepit nousi ja aika vähillä harhailuilla tunnuttiin pääsevän, en vaan ollut tyytyväinen tyyliin. Kulkee, kuin känninen ja nenä on noin polven korkeudella tai ylempänä. Ei siis todellakaan mikään esimerkillinen suoritus.

Heimon jälki meni ihan hauskasti. Heimolla on kyllä enemmän jäljestämisen meininkiä, kuin Ennillä. Vähän meni pasmat sekaisin kun tuli mutka, mutta hyvin kuitenkin klaarasi homman.

Tarkkuusetsintä ei ny menny ihan putkeen, mutta toivoa on.