Heimon lonkkalausunnot tulivat tänään kennelliitolta ja samanahan olivat pysyneet. Eli B-B, 0-0. Hyvä homma! 

Eilen Heimo kävi eläinlääkärin tutkittavana. Mitään ei löytynyt. Kuvia ei otettu, mutta muut kaikki mahdolliset testit ja verikokeet otettiin. Normaalit arvot oli, eikä aristanut mitään erityiseti. Reagoi normaalisti ärsykkeisiin. Anaalirauhaset oli normaalit, samoin kuin eturauhanen. Kilppariarvot tulee vielä perässä, ne menee Vetlabbiin.

Pahin skenaariohan on se, että se oli epileptinen kohtaus. Mutta sitä on mahdoton tietää. Ei siis auta muu, kuin seurailla ja jos uusii, niin jatkotutkimuksiin sitten. Tietysti tämä huolettaa minua, mutta sen murehtiminen ja märehtiminen on ihan turhaa. Epilepsiaa ei voi kuitenkaan ennustaa eikä estää. Jos se tulee, niin sitten mennään sen mukaan.

Moni lienee sitä mieltä, että ylireagoin. Ehkä niin onkin. Mutta minun koira, minä määrään   Enkä todellakaan kanna omatunnon tuskia siitä, että käytän koiraa lääkärin tutkimuksissa "turhaan". Ja kyllä, erotan koirani malttamattomuusvinkunan kipuvinkunasta.

Ruoka menee nyt vaihtoon ainakin. Ei olla löydetty täysin sopivaa, eli herkkämahainen & alhaisen kipukynnyksen omaava Heimis saattoi vaikka saada mahanväänteitä silloin.

Onkos tyypeillä kokemusta Orijenista? Ainakin SBCAK foorumilla sitä on kehuttu. Tällä hetkellä ihmisen ja pakastimen rajallisten resurssien vuoksi en ole innostunut barffauksesta tai NEUsta, se ei siis oikein käy...

Nomutta asiasta kolmanteen. Parkanon etsintäkoe on 5.6. (siis ei meillä ole vielä paikkaa, ilmo-aika on ensi sunnuntaina). Katselin eilen kalenteria, ja voin kertoa että "pikkasen" on tiukkaa. Ja ainakin kahelle seuraavalle viikolle on lähes joka päivälle jotain kokousta tai muuta kissanristiäistä... Voihan kääk. Missähän välissä sitä reenais???