Hakutreenit viime viikolla oli aika vaativat. Tehtiin 100 m pitkä alue, eli alokasluokan mittainen. En tiennyt kolmen maalimiehen sijaintia, joten sinänsä koetilannetta matkiva. Palkittiin tosin normaalisti, kun löysi mm:n. Ilman palkkaamista -tilanne on vielä siis testaamatta.

Eka pisto vasen etukulma. Äijä ei ollut suoraan etukulmassa, vaan aika pitkällä edessä. Enni kuitenkin haki sen aika nopsaan. Toka pisto oikea etukulma, jossa maalimies oli suorassa linjassa lähetykseen nähden.

Kolmannella lähetyksellä möhläsin, pistin kohti ensimmäisen maalimiehen piiloa, joka oli siis täysin turhaa. Meni vaan matkantaju sekaisin. Enni haahuili aikansa laajoissa kaarissa ja melkein ylitti keskilinjan n. 20 metrin päässä meistä, aikomuksena jatkaa etsintää toisella puolella. Sain kuitenkin karjuttua luokseni (juu, hallittavuudessa on pientä säätöä ;] ), ja lähetin samoilta kohdilta oikealle. Työskenteli kauan, meinasin jo huudella pois, mutta Riitan sanojen mukaan "anna olla siellä, kun kerran viihtyy" :) Ja löytyihän se sitten.

En tiedä mitä tehdä noiden laajojen kaarien osalta. Koira on aika turhan itsevarma, ettii kyllä sitkeesti jne. Mutta on aika vaikea hallittava, ja noilla laajoilla kaarilla se korostuu. Kuten mainittu, joutui "karjumaan", että tulee luokse. Suorien pistojen treenausta varmaan, mutta en tiedä onko siitä hyötyä. Tuntuu sille, että heti jos ukkoa ei ole suoran päässä, niin kaaret taas laajenee.