Noniin, nyt olen ollut oikea true-koiraharrastaja, olin nimittäin perjantaina Heidin kanssa jälkitreeneissä, ja sunnuntaina illalla tarkoitus olisi ottaa hakua Hannan ja Annen kanssa. Hyvä minä! 

Ja miettikää, olisin voinut mennä suoraan töistä kaupungille nauttimaan perjantai-illasta rakkaiden (ei-koiraharrastaja)ystävien seurasta kera hyvän juoman & ruuan. Mutta eikös tää oo just sitä true-koiraharrastajuutta, kun skippaa maalliset nautinnot ja viettää iltansa räntäsateessa keskellä metsää  Kiitti Heidille seurasta!!

No ei, vitsi vitsi. Mukavat treenit oli ja niiden jälkeen kelpasi lysähtää sohvalle Dr. Oetkerin ja oluen kanssa katsomaan Maajussille morsianta joka on parasta viihdettä!! Nyyh, viimeinen jakso tuli eilen.

Jospa vielä reeniruodinta:

Heimon kanssa otin esinesuikaleen niin, että kävin yhdessä koiran kanssa viemässä esineen alueen perälle. Sitten etureunasta lähetys. Ei-niin-yllättäen lähti kuin pyssyn suusta, mutta enemmän yllätti että toi köydenpätkän suoraan minulle kiertämättä voittotuuletuksen kautta. Jee hyvä!

Ennille sama suikale, mutta ilman yhteisvientiä. Tosin Heidi vei esineen niin, että oltiin vähän matkan päässä, ei ihan näköetäisyydellä mutta melkein. Enni meni, otti esineen ja toi sen minulle. Yritin vauhdittaa lisää hihkumalla. En muista, että olisi jäänyt kaivelemaan joku tästä suorituksesta.

Heimon jäljestyssuoritus löi meikän ällikältä. Olin varma, että meininki on samaa sähläystä ja söhläystä, kun viikon takainen nurtsijälki. Mutta olikin siis tosi hyvä suoritus! Pysyi jäljellä erinomaisesti. Erehtyi max metrin ja korjasi takaisin asap. Tosi jees, meikä oli todella todella ilahtunut! Tässä se nähdään, odotuksia ei kannata pitää korkealla niin saattaa ilahtuakin terkuin pessimisti

Ennille oli viljelty neljä kapulaa. Voisin sanoa, että ensimmäiset kaksi nousi hyvin, niin että koira ns. jäljesti. Sitten alko sooloilemaan. Ei enää käytännössä jäljestänyt vaan juoksi nenä suht ylhäällä pitkin metsää. Kolmas kapula löytyi kyllä ilman ongelmia, mutta neljäs ei. Koira nimittäin etsi täysin ilmavainulla tässä vaiheessa, siksakkasi vaan aluetta. En  ollut todellakaan tyytyväinen, mutta elämä jatkuu. Mietintämyssyyn nyt se, miten voisi harjoitella tarkempaa jälkeä. Nurmikkoa/pelota vaan? Makkaraa enemmän jäljelle? Keppejä tiuhemmin? Parempi liina hankintaan, jossa roikun aika lähellä koiraa ja ohjaan sillä? Jos nenä nousee liian ylös, niin viisaan kädellä? Vinkkejä saa esittää.

Olen ilmottautunut Turun koirakerhon hakuleirille, se on kahden viikon päästä. Hanna O. on hakujen vetäjänä, ja sai minut ylipuhuttua mukaan. Vähän jännittää, toivottavasti turkulaiset ovat mukavaa ja avointa porukkaa :) Molemmat koirat lähtee mukaan, mutta Heimo on vähän niinkuin ykkössijalla. Ehkä ennikin pääsee metsään, who knows. Mutta ainakin tottista varmaan ehtii tehdä senkin kanssa jos sitä on ohjelmassa.