Heimo sai eka kerran meikältä pataan. Ihan kunnolla siis. Voisin ehkä kutsua hapetukseksi jopa.

Mentiin Heidin kanssa Saukonpuiston kentälle tokoilemaan. Otin molemmat koirat kentän laidalle, ettei Heimo raavi häkkiä (kynsi on yhä poistamatta ja sojottaa, tänään ell aika). Kun laitoin Enniä kiinni pylvääseen, niin ihan mahdoton riehuminen koko ajan. Hyppii, huutaa, riuhtoo, ulisee. Voisin sanoa, että meikäläisen hermojen pituus loppui siihen... Nostin vaan hihnasta ilmaan vähäksi aikaa. Sitten, kun malttoi lopettaa riuhtomisen, laskin alas. Jännityksellä odotin reaktiota... Mutta sehän alkoi heti mielistelemään, tarjosi sivulletuloa hyvitykseksi  Eli hyvin pysyi toimintakyky tallella. Hyvä homma. Jokunen aika sitten, kun treenatessa kielsin haukkumasta, otti siitä jo itseensä niin paljon että ei meinannut enää tulla mistään mitään. Että edistystä tämäkin kai...?

Heimon kanssa otin sitten mm. pienen paikallamakuun. Vähän se on levottoman oloinen. Mutta pysyi kuitenkin hyvin, siinäkin vaiheessa kun palasin sivulle. Laski päänkin maahan, eli ei ollut mitenkään lähtemäisilläänkään. Pitäis kyllä paljon enemmän ottaa p-makuureeniä! Heimolle myös ruutu. Pallo ruutuun ja lähetys, olipa vähän pihalla hommasta... Haha.

Ennillä mm. tunnari. Eka pelkästään yhdellä kapulalla muistin virkistämiseksi. Sitten oma kapula + kasa vieraita. Kaksi kerta otin ja molemmilla toi hienosti oman, vaikka ekalla kerralla kävi haistelemassa kasankin. Hyvä! Sitten luoksetulo pysäytyksillä kerran. Ihan jees, tosin vahingossa käytin vanhaa käskyä seisomiseen... Mutta hyvin meni oikeastaan nää, paitsi että Ennillä oli kierrokset ihan taivaissa ja meinasi vähän "vuotaa"....