Tassun lisäksi verta tuli myös peräpäästä, juoksut olikin alkaneet samaan syssyyn! Uumoilinkin vähän sen suuntaista, kun ulkona pissitti monta kertaa. Ihan ei ole puolta vuotta kulunut edellisestä kerrasta, taisi olla elo-syyskuussa viimeksi. No, samalla kun parantelee kynttä niin antaa juoksujenkin mennä rauhassa kun ei mihinkään voi kuitenkaan mennä. Kolmen viikon varma loma siis tiedossa!

Tuolla kynnenhalkomisreissulla käytiin samalla koulun remonttiromulaarilla hakemassa tunnistusnoutotarpeet :) Ei ole ihan tarkalleen oikean mittaista rimaa, mutta toivottavasti ei haittaa. Otin myös levynpalan, johon ehkä naulaan viisi pätkää kuudesta kiinni. Harjoitellaan siis alussa noin, että koira voi ottaa vain sen oikean kapulan kuuden joukosta. Tiettävästi hyväksi havaittu opetuskeino. Varmaan tulisi joltain valmentajalta sapiskaa, että ollaan aloitettu tämän liikkeen harjoittelu vasta tässä vaiheessa, voittajaluokkaan pääsy ei ole mitenkään mahdottoman kaukana kuitenkaan. No, ei ole aiemmin vain saatu aikaiseksi... *kröhöm* Parempi myöhään kun ei milloinkaan, heh heh. Ja seuraaviin kisoihin on vielä aikaa pari-kolme kuukautta (ehkä huhtikuussa Keuruulle), onhan tässä siis päivä jos toinenkin aikaa vielä.

Lisää koottuja selityksiä: esimerkiksi tuon tunnistusnoudon harjoittelun aloittamisessa on ollut kynnys siksi, että mehän harjoitellaan aika omatoimisesti, ei ole ketään EVL-tasoista kouluttajaa antamassa viisaita neuvoja ;) (en tarkoita mitenkään vähätellä tämänhetkisiä kouluttajia!!!!) Ja Ennihän on ensimmäinen koirani ja samalla myös ensimmäinen toko-koirani, heh :) Välillä tulee siis pieniä kynnyksiä, ennenkuin uskallan alkaa opettamaan/opettelemaan jotain uutta liikettä. Todennäköisyys sen mokaamiseen kun on suuri! Hyviä neuvoja ja vapaaehtoisia valmentajaehdokkaita otetaan vastaan