Mikä lie kisa-ahdistus valtaa meikäläisen mieltä, kun ei taas huvita mikään ja kaikki vaan ärsyttää. Vähän semmonen "heitän hanskat tiskiin kun ei tästä kuitenkaan mitään tule" -olo. Mistähän semmonenkin oikein salakavalasti iskee, kun ei täs ny mitenkään huonostikaan ole asiat. Vai onko tää jotain anti-jännitys oiretta, ei nimittäin erityisesti mahaa kouraise kun ajattelee lauantaita.

Tänään esim. rupesi ärsyttämään, kun katselin kisakalenteria. Niitä hiton etsintäkokeita ei oo missään ikinä, kesällä ei yhtään lähimaillakaan ja syksyllä kaikki on piirinmestaruuksia ja rotumestaruuksia. Olis kuitenkin pitänyt ilmottautua niihin keväisiin! Toisaalta sitten muistutin itselleni, että eikös meillä nyt ollut se huvin-vuoksi-ja-urheilun-kannalta -asenne? Taisi jo unohtua...

Sitten vielä ne pahamaineiset SM:t... Pistin ilmolaput menemään vähän aikaa sitten ja siitäkin iski masis. Me ollaan ihan pskoja ja siellä on miljoona muuta huipumpaa ja miks ees menen nolaamaan sinne itseni, jne jne.

No mutta käytiin Kyötikkälässä tottishommissa Pirjon kanssa. Ei edes mennyt erityisen huonosti, mitä nyt enni jyysti kapulaa kuin viimeistä päivää. Siis ihan todella järkyttävää jäytämistä. Toisaalta miksi edes mainita, sitä en saa pois siltä ikinä ja piste.

Heimo joutui tyytymään ankeisiin nappuloihin kun kepo söi viimeiset nakit iltapalaksi. Olin nimittäin ajatellut, että vähennän vähän lelupalkkausta kesken liikkeiden, kun menee aavistuksen ylivaihteelle niistä.

P.S. Hehee viime kirjoituksessa (eilen) vielä maininta miten mukavaa on ollut =)