Enni on kyllä tosiaan seonnut. Se on nyt tällä viikolla joka päivä leikkinyt Heimon kanssa takaa-ajoleikkien lisäksi painihammasteluleikkejä. Heimokin on ihan hoomoilasena - meidän murjottavasta akasta on tullut leikkisä! Ihmeiden aika ei ole ohi

Eilen oltiin Pirkkahallin kentällä tai tarkemmin sanottuna parkkipaikalla. Porukkaa oli kuin pipoa; pelastuskoirilla oli tottiskurssi, jossa 15 koirakkoa. Lisäksi parkkiksella oli muutama muukin treeniporukka. Autoja, ihmisiä ja koiria vilahteli joka puolella. No mikäs sen parempaa

Seurana oli Pia P. Tuplan ja Viskin kanssa. Tupla tosin vaan pääsi harjoittelemaan, Viski on joutunut saikulle :/

Otin ensin Ennillä pitkähkön paikallamakuun. Pia kävi heittelemässä kapulaa vieressä, ei häiriintynyt. Oli enemmänkin kääntänyt päätä poispäin. Kun nousin piilosta, kuikuili kentän suuntaan eli ei nyt enää ollut ihan "transsissa" mutta kiitettävähkö suoriutuminen kuitenkin kokonaisuudessaan.

Sitten seuraamista nami kädessä ja muutama pätkä ilman. Yritän nyt muistaa palkata siitä kohtaa, missä koiran pitää pysyä - ettei tule turhia edistyksiä kohti palkkaa.

Sitten vielä jättävät, jotka oli kaikki jees. Naksuttelin jokaisesta ja namipalkka. Seisomista pitäisi vaan saada vahvistumaan vielä.

2kg nouto loppuun, kolmesti. Ensin normaali heitto + tuonti. Lopussa purentaaaa... Sitten pari kertaa niin, että astin kapulan Ennin eteen ja itse menin metrin-pari Ennin taakse ja pyysin tuomaan. Puri silti, vaikka pois jäi hetsaavin heitto-osuus. Jotenkin olen täysin pessimisti tässä hommassa. Vaikea uskoa, että tuosta saa enää ikinä pureksimatonta.

En leikittänyt lainkaan edes lopussa, vaan palkkana oli pelkästään naksu + nami. Jospa tällä saisi vähän menoa rauhoittumaan. Sitä en ainakaan pelkää, että vietti laskisi näin liikaa. Kisatilanteessa ottaa kuitenkin kierroksia niin paljon, että en usko homman menevän ikinä "pikkunätiksi tokoiluksi"... Tämä kommentti tuli siis kerran tuomarilta meille, kun hakukokeen tottiksessa Enni oli jostain syystä ihan alavireessä - ei siis mikään loukkaus ketään tai mitään kohtaan!

Sitten Heimo in action. Pian kanssa pähkäiltiin parasta palkkauskohtaa ja -asentoa. Heimolla on vähän sellainen kasaan lysähtävä tyyli. Sitä on tietysti itsekseen vaikea huomata, joten hyvä kun on lisäsilmät. Seuraamisessa löytyi selkeästi parempi palkkapaikka taas. Sitten muutama luoksetulo vauvatyyliin. Plus eteentulo lähietäisyydeltä. Ollaan kyllä ihan alkeismeiningeissä vielä mutta mitäpä välii. En tiedä miksi silti tuntuu, että pitäisi jo osata vaikka mitä ja muut on kuitenkin jo vaikka mitä... Ärsyttävää!