Huh huh, häät (ei omat, Maijan) juhlittu onnistuneesti. Olen ollut aivan puhki lauantain jälkeen, vaikka bileet meni erinomaisesti. Kuitenkin se kaikki jännitys ja hössäys ja muu kun loppuu, tuntuu, että takki on ihan tyhjä. Ns. käsittämätön väsymys.

Maanantaina sitten katselin kalenteria ja tajusin, että tälle viikolle ois vaikka mitä ohjelmaa. Tiistaina haku-alkeisryhmän veto, keskiviikkona npkh:n kokous, torstaina reenit, viikonloppuna hakukokeiden ratamestarina toimiminen. Eli vähän pitäis myös pariin noista valmistautuakin... Nyt pakko ryhdistäytyä.

Eilen sitten olin Riitan kanssa vetämässä alo-ryhmää ja omat koirat oli mukana kans. Ryhmä oli niin iso, etten ottanut hakua, kuin Ennillä. Ajatuksena oli tietysti palauttavaa reeniä, kun edellinen haku oli EK-kokeessa.

Helppo reenisuunnitelma: maalimiehet etukulmissa, yksi tyhjä, maalimies piilossa.

Nooooooooo, vasemmalta aloitin. Koira teki hyvän piston, suoraan paineli kulmaan. Mutta eipä kuulunutkaan haukkua. Ei kuulunut.... Ei vieläkään. Odoteltiin.............. Sitten menin katsomaan metsän puolelle, että mikä meno. Enni tuli siitä luokse ja lähetin uudestaan. Tutki etukulmaa tosi tarkasti. Ei kuitenkaan löytänyt mm:stä, ei millään. Laitoin vielä koiran kerran etsimään, ja palasin itse k-linjalle. Just, kun sanoin Riitalle että no olkoon tämä nyt, jos ei löydä niin ei löydä. niin kuului haukku KOLMOSELTA! Oli siis ylittänyt k-linjan kauempaa ja silleen. No, minäpä sinne äkkiä juoksen ja avaan luukun, niin kappas siellä onkin se maalimies kenen luulin olevan etukulmassa. Eli siis, etukulmassa ei ollut sitten ketään. Voihan venäjä...

Noh. Näitähän sattuu, kun on aloitteleva porukka. Ja joskus ehkä vähän kokeneemmassakin.... Onneksi oli Enni, joka on vanha kehäkettu, eikä paljoa hetkahda pikku epäkohdista. Enni meni hienosti koko ajan, tosi nätisti vaan suostui etukulmaan vaikkei siellä ketään ollut Heimon kohdalla olisi voinutkin olla vähän sormi suussa sekä koiralla, että itselläni.

Tässä kohtaa sitten vähän mietintämyssyä, että mitäs nyt. Tein sitten niin, että lähetin kuitenkin vielä oikeaan etukulmaan, johon menikin hyvin ja ilmaisu hyvä. Sitten vähän edettiin ja otin vielä paon loppuun.

Heimo pääsi ennen hakuja tottiskentälle. Liikkeestä istuminen kusi ja pahasti, outoa! No, sitä sitten hinkkailin ja muutakin. Muut hommat meni hyvin, ei jäänyt huono maku istumissäädöstä huolimatta.