Sunnuntaina oli hakutreenit ja meni todella oudosti. Ekassa etukulmassa pressun alla mies. Ei meinannut löytyä millään!! Ei millään. Tää oli tosi omituinen juttu. Eka lähetin sinne, ja teki tyhjän. Sitten toiselle puolelle ja treenikaverit kertoi, ettei ollut ilmaissut vasenta etukulmaa. Lähetys takaisin ekalle, kaks kertaa lähetin. Ei. Kolmannella kerralla ei meinannut enää irrota, vaan jäi vinkumaan apua. Oli siis ts. varma, ettei siellä ollut ketään. Pakotin sen kuitenkin ja lähdin itse sinne apuun. Oli juossut PÄIN Tommia, ja vasta sen jälkeen tajusi, että siellä se maalimies onkin! Ihme tilanne. Ihan hämärä.

Sen jälkeen oli motivaatio selkeesti aika alhaalla niin otettiin ihan pakoja ym. helppoa, kivaa, motivoivaa :)

Nokian ryhmä treenasi ennen meitä tuolla samalla alueella ja lähtiessään sanoivat, että vasen etukulma on ollut todella vaikea. Että liekö siellä sitten ollut jotain häiritseviä hajuja. Tai toinen skenaarioni on, että aiempina kertoina mm on ollut poikkeuksetta polun päässä, alueen reunassa kulmassa. Ehkä Enni oli vaan niin itsevarma, että mm löytyy ko. paikasta, kuten aina aiemminkin. Ei siis tehnyt kunnolla töitä, vaan otti näköhavainnolla. Tiedä tuota..

Muutettukin ollaan nyt. Kivaa asua keskustassa ja Pyynikin maisemat ovat aivan upeita! Kyllä kelpaa lenkkeillä Hervannan betonilähiön jälkeen :) Irti ei voi oikein pitää, kun porukkaa on lenkkipoluilla niin paljon. Välillä rauhallisimmilla kohdilla pääsee spurttailemaan. Kyllä on lykky, että omistaa tottelevaisen koiran, joka ei muista koiristakaan välitä... Helpottaa kummasti irtipitämistä :)