Sunnuntai-iltasella treffattiin Hannan ja Annen kanssa Mutalan perukoille. Ajatuksena ottaa jälkeä ja ek-treeniä. Koiria oli siis yhteensä viisi, Hannoilla kaksi ja Annella yksi.

Eka talloin Hallalle jäljen, ja olin taas vähän eksyksissä... Voe voe. Miksei se tie mennyt siitä mistä piti?? Ilmeisesti meikäläisen sisäinen kompassi on vähän huonossa hapessa tällä hetkellä.

Heimo jäljesti ekana. Ihan jees meni, semmostahan se on,  häsläystä. Kyllä siinä jotain onnistumisen hetkiäkin oli.

Ja nyt kyllä lähtee jälkiliina vaihtoon, en tajua miksi sinnittelen tuolla paskalla joka tarttuu joka paikkaan. Hanna kysyikin, että eikös teiltä töistä saa kaapelia vaikka minkälaista, niin tottahan se on. Pitää käydä jossain vaiheessa päivää tutkimassa pihassa keloja ja valkata sopivinta piuhaa

Enni jäljesti about tunnin vanhan jäljen. Taas oli vähän jana hukassa, sinkoili pari kertaa ees taas sillä. Jännä homma, ennen ei ole ollut minkäänlaisia kiemuroita tässä. Jäljestäminen itsessään meni jopa melko hyvin, olin aika tyytyväinen. Koira jopa oikeasti jäljesti ainakin alussa, loppuun päin taas nenä nousi ylemmäs ja ylemmäs. Mutta nosti kaikki kepit ja myös herkkupurkit, joita oli matkalle viljelty muutama. Kulmatkin meni aika hyvin, jopa erinomaisesti muutaman kerran! Hyvä.

Loppuun otettiin pudotetun treeniä. Kello alkoi olemaan aika paljon ja meikäläinen melko uuvuksissa... Mutta otin kuitenkin pudotetun, vaikka meinasin siitä jo lintsata. Maasto oli ihan hivenen kinkkistä, ei nyt mitenkään vaativaa mutta reitillä oli muutama kivikko ja sellaista. Koiraa ei siis nähnyt kuin parikymmentä metriä. No, täysiä se lähti ja kohta palasi patakintaan kanssa, joten ilmeisesti meni ihan kivasti. Tää on kyllä Ennin ylivoimaisin suosikkilaji.

Muut otti vielä tarkkuusruutua, meikä ei vaan jaksanut enää. Hah haa, meillähän on varaa jättää reenaamatta