Kyllä on mukavaa tämä koiranomistajan arki. Eilen töistä tullessa kotona odotti kakkakatastrofi. Aiheuttaja oli Heimo. Mietin, että varmaan on hoidossa ollessa syönyt jotain outoa. Pelkäsin, että se "outo" on jotain tyyliin sukka, lelun pala tms. Ilta ja yö meni kuitekin Heimon osalta rauhallisesti. Toisin kuin Ennin - neljän aikaan aamusta alkoi kuulua vinkunaa ja sitten mentiin vauhdilla pihalle. Ja kun molemmilla on sama vaiva, niin kyse ei ole ainakaan mistään mahaan kuulumattomasta objektista... Eli sinänsä helpotus kun Ennillekin tuli sama vaiva 

Veikkaan, että aiheuttaja on poron lantio vai mikä olikaan mitkä annoin maanantaina. En ole ennen syöttänyt ko. herkkua. Tai sitten joku pöpö. Mutta hyvävointisia ovat ja canikuurilla+tehobaktilla mennään. Eiköhän se tästä. Olkkarin matto tosin jouti roskiin...

Kävin Pirkkahallin kentällä illasta ottamassa vähän tottista. Heimo on kyllä aika kiva! Sille on selvästi tullut joku ahaa-elämys tästä hommasta. Siis yllättävän hyvin jaksaa keskittyä, verrattuna siihen miten se vinkuu ja haukkuu ja riehuu ennenkuin aloitetaan. Ei ole mikään maailman rauhallisin kaveri... Mutta sehän on vasta lapsi  

Heimo otti seuraamista. Tosi vaikea päättää, missä kohtaa pidän palkkaa. Mutta Heimo osasi jo aika hienosti seurata eikä vaan kulkea palkkaa tavoitellen :)

Sitten otin myös muutaman sivulta maahanmenon. Jätin maahan, menin parin metrin päähän. Pomppaili vähän ylös, kun edellisellä kerralla otin luoksetuloja niin selvästi luuli että nyt taas. No, ei muuta kuin korjaamaan ja uusi yritys. Sitten malttoi pysyä. Sitten vielä muutama eteentulo.

Ennillä jättävät. On muuten ihan levällään nyt... Grr! Ärrrsytys. Alkuun meni OK, mutta kun tein toistoja niin alkoi arpomaan mielivaltaisesti. Seisominen oli aivan mahdoton. Vähän meinasi hermo kiristyä... Pitikin sitten lopettaa kun hermojen kiristyminen ei kyllä asiaa paranna... Tämä oli kyllä niin odotettavissa. Kun kerran menee nämä perseelleen niin sitten taistellaan taas alusta alkaen niitten kanssa.