Eilen käytiin hakumetsällä pitkästä aikaa. Varmaan neljän viikon tauon jälkeen ja menikin vähän huononlaisesti. Neljä ukkoa, valmiiksi piilossa kaikki. Etukulmissa ja takakulmissa, yksi pressuun kääriytyneenä. Ensin lähetin vasempaan etukulmaan, kun tuuli oli parempi sinne päin. Enni kuitenkin ampaisi vinoon ja haki takakulman ukon :) Uusi yritys etukulmaan, pienen kierroksen jälkeen sekin löytyi. Ei kuitenkaan tehnyt lainkaan suoraa pistoa, mikä ihmetytti.

Oikeaan etukulmaan teki jo paremman piston, eikä ihmetellyt lainkaan pressuun piiloutunutta ukkoa, haukkui tosi hyvin. Ennin ilmaisu on kyllä tosi hyvä. Se makaa nätisti maassa kohteen vieressä, eikä häiriinny minun paikalletulosta vaan jatkaa samaan malliin.

Viimeinen ukko tuottikin aika paljon hankaluuksia. En tiennyt itsekään, mihin äijä oli piiloutunut ja menin liian pitkälle keskiviivaa, ehkä noin 10 metriä. Ennillä ei ollut selkeästi pienintäkään hajua ukosta, eikä se välittänyt myöskään minun käsienheiluttelusta, lähti vaan haravoimaan ihan väärästä suunnasta. Maalimies oli siis vinosti meistä oikealla, ehkä hypotenuusaa pitkin 40 metrin päässä. Enni taasen lähti tiukasti vasemmalle, kävi aika kaukanakin alueen ulkopuolella. Eikä kuunnellut juuri ollenkaan minun huuteluja, sinnikkäästi vaan yritti etsiä vaikka eihän siellä ketään ollut :) Loppujen lopuksi sain kuitenkin ohjattua oikeaan suuntaan ja löytyihän se maalimies vihdoin.

Oli kyllä kivaa päästä metsään pitkästä aikaa, vaikkei ihan käsikirjoituksen mukaan mennytkään. Enni on kuitenkin sitkeä työskentelijä, ei luovuta vaikkei heti löytyisikään. Ja vaikuttaa sille, että sillä on koko ajan selkeästi maalimiehen löytäminen mielessä, eikä siis mikään häiriötekijä haittaa.