Keskiviikkona nähtiin Heidiä + koiria Saukonpuistossa. Tsemppasin Heidiä ääntelykriisissä, mutta myöhemmin huomasin itse joutuneeni sellaiseen.... Nimittäin kun Heimon ottaa sivulle, se vinkuu. Seuraa-käskystä vinkuminen vaan lisääntyy. Tai ainakin eilen kävi niin... Grrrh  Se on kyllä tosi hanurista.

On kyllä vaikea asia tämä. Kuten Heidille oli eräs "guru" sanonut, tämä pitäisi ottaa ERITTÄIN VAKAVASTI! Tarkoittaisi sitä, että heti ekasta vinkauksesta reenit loppuu. Mutku..... Tai sitten harjoitellaan rauhoittumista kentän laidalla, eli ei palkita levottomuutta tekemisellä. Mutku...... Kumpikaan em. menetelmistä ei sovi meikäläiselle pätkääkään. En jaksa enkä halua käyttää ko. keinoja. Ja toisaalta vielä on toivoa siitä, että koira muuttuu paljonkin homman edetessä. Ja että kisatilanteessa koiran vietti yleensä laskee -> ääntely vähenee. Meillä vaan sattuu olemaan kotona elävä esimerkki siitä, ettei tuo pidä kaikkien kohdalla paikkaansa... Huoh.

En siis lopettanut treenausta, vaikka alussa oli vinkumista jonkin verran (=liikaa). Otin taas muutaman maahanmenon, joissa Heimo loisti. Hienoa! Sitten päätin kokeilla vähän liikkeestä istumista. Maahanhan se tietysti meni. Mutta sain lopulta varovaisen onnistumisenkin siitä. Pitääkin alkaa heti ottamaan näitä liikkeitä aina samassa treenissä, että pysyy "tasapaino". Eli Heimo oppii että voi tulla mikä vaan käsky -> pitää kuunnella. Nyt selvästi olettaa että ei edes VOI tulla muuta, kuin maahanmeno

Ennillä en sitten ottanut oikeastaan mitään. Maanantaisesta jäi semmoinen olo, että antaapa olla vähäksi aikaa. Kun muut koirat juoksi ympyrää ja leikki keskenään, otin muutaman seuraamispätkän. Päätin ottaa Ennille kunnon imutusseuraamiskuurin. Jospa saisi edes pari askelta taaksepäin asentoa.... (in my dreams luultavasti)