Noniin, päästiinpähän vihdoin hakumetsään tänä viikonloppuna. Heimo oli ihan fiiliksissä!

Rataan viisi ukkoa. Eka ja toka tuplamuistikuvana. Loput käytiin viemässä piiloihinsa aina edelliseltä piilolta.

Ekahan oli tosi helppo, mutta luulin että toka on vaikeampi, kun siinä välissä käytiin viemässä ykkönen kolmoselle. Ei ollut kuitenkaan unohtanut muistikuvaa, vaan vei minut tasan siihen paikkaan, mistä maalimies oli lähtenyt ja paineli ihan suorilta piilolle (oli muuten umppari, vähän huonohkosti peitetty kehikko).

Sitten kolmonen. Käppäilin metsään lähetyksen jälkeen, että nään mihin menee. Menikin tarkistamaan vitospiiloa, kun se oli ihan lähellä, käytännössä piston varrella melkein. Tämä oli mun kämmi, en tajunnut että toinen puoli alueesta on niin kapea.

Nelkku oli suora ja hyvä. Vitska eli umppari, jonka kävi jo tarkistamassa, vähän huonompi. Lähetyksestä lähti heti vinoon vasemmalle. Käskin takaisin, ja uusi lähetys. Siitä hetken suoraan, mutta sitten taas vasuriin. Käskin takaisin ja kävin lähettämässä siitä kohti, mistä lähti vinoon. Tämän jälkeen meni sinne minne piti. Ehkä tuo em. piilontarkastus vaikutti, vaikka oltiin viety maalimies sinne kuitenkin?

Hyvät reenit siis. Vaikka vitonen meni tuolla tavalla, niin olin tosi iloinen että tuli heti käskystä takaisin. Oli siis tosi hienosti kuulolla! Enpä olisi uskonut Heimosta, kun virtaakin tuntui olevan kuin pienessä kylässä