Joulu vaan lähenee... Tänään lähden isän kyydissä Palokkaan. Siellä vietän jopa vajaan vuorokauden, ja sen jälkeen otan koiran taas kainaloon ja hyppään poikain kyytiin, kohteena Kuusamo ja Ruka. Ajomatka ei kyllä kovasti innosta omasta, eikä myöskään koiran puolesta. Onneksi sentään on häkki ja häkissä on Ima seurana ja lämmittäjänä...

Tiistaisessa agilityssä meni viime viikkoon verrattuna paremmin. Tehtiin muutama aika kiva rata, ei liian vaikea. Pujottelussa taas mätti lopussa, mutta otettiin askelia taaksepäin (eli ohjasin peruuttaen koiran edessä ja ohjasin kädellä), meni se taas virheettömästi sen jälkeen! Pitäisi aina vaan muistaa olla hermostumatta noihin takapakkeihin, ne on vaan niin mun oma vika kun intoudun ajattelemaan, ettei niitä jo osattuja juttuja muka tarvitse enää erikseen harjoitella. Heti tuli selkään kun tuudittautui siihen, että joku juttu on opittu...

Tuo peruutus ja kädellä ohjaus on kyllä aikamoista tarkkuustoimintaa, Enni on tiettävästi raketinnopea. Jos tahti herpaantuu tai sekoan käsieni kanssa, menee heti päin peetä. Pitää siis olla salamannopea ja täsmällisen tarkka tuossa hommassa! Ei oo heleppoo, heh heh!

Muutenkin noi agilityhommat on edennyt sillä tavalla, että nyt ollaan aika pitkälle selvitetty, että missä tilanteessa Enni tekee virheen erittäin todennäköisesti ja missä taas virheettömästi (enimmäkseen). Esimerkki: jos otan vastaan esteen toiselta puolelta, varsinkin jos matkaa on suht paljon, on virheen todennäköisyys 99,9%. Sille tulee niin kova kiire ottamaan mua kiinni, että se vetää nopeasti ja nopeinta reittiä, eli hyppää esteen läpi :)

Hypyissä varsinkin on tosi tarkkaa, missä seison. Muuten ei tule mitään. Pujottelussakin on ehdottoman tarkkaa, että tehdään tietyn kaavan mukaisesti. Enni ei todellakaan anna anteeksi pienintäkään virhettä minun suunnaltani. No, ehkä ajan kanssa kun kokemusta kertyy. Aloittelijoitahan tässä vasta ollaan... Mutta siis tarkkaa hommaa on! Jos haluaa onnistuneen suorituksen, niin ihan turha yrittää ottaa riskejä tai vastaavaa, on tehtävä juuri niinkuin on parhaaksi todettu.

Siis esim. jos radalla on rengas, niin on todellakin aivan turhaa yrittää suorittaa sitä niin, että ohjaan takaa ja tullaan vauhdilla. Ei ei ei, ainoa keino on se, että otan koiran käskyn alle ja asetan hyvälle kohdalle renkaan eteen, sitten menen itse toiselle puolelle oikeaan kohtaan ja käsken hyppäämään. Mielestäni on turhaakin ottaa varmoja epäonnistumisia vaan sillä ajatuksella, että "jos tällä kertaa menisi oikein", kannatan kuitenkin positiivista vahvistamista. Ja kun se ei kuitenkaan mene sillä kertaa oikein :) ainakaan vielä... Maybe some day!