Eilen taas epätoivoista tokoilua Ennin kanssa. Mulla ei oo mitään mielikuvitusta tai hinkkausintoa lajin suhteen... Tein sitten muutaman luoksetulon, seurausta, liikk. istumisen, ruudun. Oli ihan lyhyet treenit, koska Heimo oli mukana, eikä ilahtunut kun jäi yksin autoon. Tulikohan tästäkin jotain traumoja... Tulee näitä jälkiviisauksia, kun koiranpennuista ei ole kokemusta kuin yhden verran ja siitäkin 5,5v aikaa... Enni kun oli pieni, meillä ei ollut ollenkaan autoa. Sitten kun alettiin autoilemaan, niin E oli sen verta iso tyttö, että hommaa ei tarvinnut harjoitella millään tavalla. Muutaman kerran heittelin nameja häkkiin (nykyäänkin välillä), että on kivempi mennä kyytiin. That's it. Eli tänään tottistreeneihin pennun ruuan ja luun ja lelun kanssa.

Enni on ollut yllättävän pitkäpinnainen pennun suhteen. Varmaan olenkin jo maininnut, että oletukseni oli, että se vihaa sitä pitkään ja hartaasti ja kurittaa sitä jatkuvalla syötöllä. Mutta tähän mennessä pataan on tullut ihan vain pari kertaa ja eilenkään ei enää kertaakaan. Esimerkiksi tänään aamulla pentu hyppi ja pomppi ja erehtyi laskeutumaan suoraan ennin selän päälle. Siitä tuli vain vahva ärähdys, ei lainkaan pöllytystä. Heimokin kiljui vain hitusen ja alkoi heti vaan pomppimaan uudestaan. Ja oli mielestäni ihan syystä tuo huomautus :)

Ja eilen ulkoillessa heimo juoksi ennin perässä ja törmäsi vahingossa ennin pyllyyn, niin sai vaan murahduksen :D Alkaa jo lähinnä huvittaa tuo meininki, kun ei tarvitse enää niin varpaillaan olla. Pentukin ihan tahallaan jo testaa Ennin pinnan kestävyyttä, käveli esim. sen jalkojen yli eilen kun E makaili lattialla. Eipä saanut siitäkään huutia!

Tässä taas uni on voittanut...