Tänään iski ihme alemmuuskompleksi / epätoivo. Semmonen "ei tästä tuu mitään, en osaa, miksi en oo tehny enemmän/kovempaa/paremmin, kaikki muut osaa ja tekee paremmin/enemmän.... *huoh*

No, kaippa vaan lähestyvät kisat jännittää. Tai jotain. Ei kai nää jutut niin huonosti ole... Mikä hätä tässä muutenkaan on, esim Heimon kannalta. Kuitenkin tärkeimmät asiat on about kunnossa. Esim. äsken totteli hienosti luokse-käskyä, kun metsälenkillä tuli vastaan toinen koira 

Eipä silti, vois sitä enemmänkin reenailla. Yleensä niinä päivinä, kun en lähde varta vasten johonkin sovittuihin treeneihin, ei tule tehtyä mitään koulutuksellista. Kun muka ei ehdi tai se on jostain syystä liian hankalaa. Tai mitä nyt milloinkin. Nyt lupaan ja vannon että parannan tapani.

Meninkin sitten ennen lenkkiä reenailemaan tuohon kentälle.

Ihme on tapahtunut: Heimo alkoi oma-alotteisesti nostamaan kapulaa maasta ja lopulta toi sitä minulle asti! JEEEEEE!! Ilmeisesti tää meidän "ei tehdä mitään niin ehkä se korjaantuu itsekseen" -metodi kuitenkin toimi :)

Enni prkl oli taas ihan ylikierroksilla eikä malttanut keskittyä.. Maahanmenosta tuli istuminen ja vitsit että ärrrrsytti!!!!!