Blogi muuttaa. Uusi osoite on http://rytsis.net/blog

Toivottavasti viitsitte päivittää linkit, syötteet ja muut :)

Viisi maalimiestä, 1+2 etukulmissa, 3+4 liikkuvat eteenpäin haulla, 5 suht lähellä k-linjaa.

1+2 menin itse haukkujen aikana perille, eipä ollut millänsäkkään. 3+4 haukutti parikymmentä. Eteenpäin haku toimi näissä hyvin, mitä nyt kolmosella lähetin melko pitkälti kohti etukulmaa ja tietysti meni sitten vähän taakse hauksi, oma  moka. Mutta hyvinhän tuo lähtee suoraan sinne, minne osoitan. Vitosesta ajattelin, että tämä on helppo, toki ottaa hajun heti k-linjalta. No eipä ihan niin mennyt, vaan koira paineli parin metrin päästä ohi ja alueen perälle, sieltä sitten vähän tutkimista ja paluu k-linjalle päin. Paluumatkalla nosti maalimiehen kuitenkin hienosti. Ei ole tullut otettua lähi-maalimiehiä, vaan aina(?) olleet perällä. Mutta täähän oli siis ihan jees, hyvä työskentely Heimolta. Tuulen suunta oli pois päin mm:stä, joten sekin edesauttoi perällä singahdusta.

Siinäpä se! Heimis on kyllä taitava pikku koira, ei voi muuta sanoa

Eilen mentiin PKY:n kentälle, ja olin tosiaan päättänyt että koitan sitä nyt "kunnolla". Ei mitään säätöjä ja sähläyksiä, vaan reilu kapulan heitto ja koiran lähetys. Ja hyppäsihän tuo, edestakaisin. Kivakiva! Ei kyllä mitenkään puhtaasti, vaan todella epäpuhtaasti

Pääasia, että yli meni rohkeasti. Tämä oli lähinnä sen testaus :) Päätin kuitenkin, että jatkan ihan vaan hyppyharjoituksia avustajan kera, ilman kapulaa jotta tuo tekniikka parantuisi. Tehtiin vielä loppuun pari hyppyä Satun kanssa niin. Parempi nyt vaan keskittyä siihen kunnolla.

Heimolla oli kyllä virtaa, kuin pienessä kylässä ja teinkin alkuun normi noudot. Lähti aikamoisen haukun säestämänä molemmilla kerroilla... Ja luovutuksessa pito-ote ihan todella surkee. Ehkä siis liikaa kierroksia?

Mutta hyvä fiilis tästä noutamisesta, kun muistaa vielä elävästi kuinka  seon ollut vastenmielistä. Viime viikolla ekan kerran tapahtui niin, että otti oma-alotteisesti maassa lojuvan kapulan ja toi minulle, jei!

Virittelin gps-laitteen ja sports trackerin, että saan mitattua matkan ja ajan. Ja että pysyn kartalla. Kepoltahan löytyi siis ulkoinen gps-palikka, olishan tuon saanut viritettyä jo aiempaankin puhelimeen mutta en tajunnut.

Ennin jälki oli 550m ja vanheni tunnin. Lähti takajäljelle janalta, aika harvinainen 'moka' Enniltä, se on yleensä onnistunut arpomaan oikean suunnan. Se EK-kisan hyvä jäljestys oli ehkä jotain unta, koska ihan suht entisellään oli taas. Eli aika ilmavainuista oli, ehkä vähän on parempi kuin aiemmin.

Eka veti aika vauhdilla, varmaan 200m:n asti semmosta kaahotusta. Muistin että keppi oli jo alkumatkasta ja vähän hermoja kiristeli  kun luulin, että oli ajanut sen yli. Eka saavuttiinkin purkille. Siitä lähti oli parempi jäljestysmeininki. No, lopputulos oli, että kaikki purkit ja kepitkin löytyi, eli itse muistin väärin, pitäisi siis luottaa :) Neljä sinne vein ja neljä toin. Aikaa kului jotain 13 min ja olin aika tyytyväinen tähän suoritukseen. Parani huomattavasti, kun pahin höyry oli pois ja maastokin vaikeutui aika paljno. Ehkä semmonen 8+ arvosanaksi.

Heimon jälki oli lyhyehkö, 350m ja puolisen tuntia se sai vanheta. Heimo teki pienen janan, ja hyvin onnistui. Sen jälkeen veti taas kuin pikajuna, mutta mielestäni aika hyvin pysyi jäljellä. Matkalla oli 3 purkkia ja 3 keppiä. Merkkaa kepit kyllä haistamalla, mutta ei nosta ei. No käskystä kyllä nostaa, mutta oma-alotteisesti siis ei. Eipä sille ole jälkitavotteita käytännössä lainkaan, niin ei ahdista. Ajan kanssa ja jos ei, niin sittenpä pysytään vaan haussa.

Ihanaakin ihanampi uusi sähköjohto-jälkiliina, kylläpä oli nautinto kulkea kun ei mennyt hermo siihen! Tämä paransi kyllä elämänlaatua huimasti, ja hurjaan 5 euron hintaan :)

Klo 11 oli kuitenkin jo treffit ("jo") Hannan kanssa, suunnitelmissa tottis ja esineruutu. Ajatuksenani oli ottaa Heimolla hyppynoutoja, mutta pyh ja pah, kentällä olikin tokokisat. Ei siis taaskaan hyppyjä, keskiviikkonakin jäi väliin kun kentällä oli porukkaa, enkä päässyt telineille.

Ei menny esineruutu ihan nappiin. Ekan esineen Heimo bongasi hienosti, sen jälkeen meno muuttui juoksenteluksi. Lopulta helpotettiin, Hanna kävi nostamassa hanskaa. Ennilläkin tuotti kolmas esine jonkinasteisia ongelmia, ei meinannut löytyä. Tylsä laji tää esinehomma, en tykkee.

Mentiin sit Suoraman koulun kentälle tottiksille. Ennillä otin vähän tokohommia, ruutua ym. Heimo pääsi p-makuuseen Veikan tekemisten ajaksi. Ekalla kerralla lähti hiippailemaan perään poistuessani. Mietin, että ehkä meni vähän sekaisin 'paikka' käskystä jonka annoin, en ole sitä nimittäin käyttänyt. Mutta sitten kun pysyi, niin pysyi hyvin ja rauhallisesti Veikan hommista piittaamatta. Ihana Heimonen!

Perhana, pakko varmaan raahautua allergiatesteihin kun nenä vuotaa taas kuin seula. Ihan perseestä tää. Pelottaa, että oon koirille allerginen... No, vaikka olisin niin enhän mä nyt noista tietenkään luovu. Mutta silti se ois perseestä, kääk. Olin kyllä varma että tää on jotain siitepölyhässäkkää, mutta afaik pölyt on jo pölytetty. No, saas nähä.

Enniä pitäisi siis nyt koulia kohti voittajaluokan kisoja, huh huh nimittäin. Tavoite olisi näillä näkymin kohtuullinen tulos... Eipä nuo treenit nyt niin huonosti mennytkään, kuin mitä luulin.

Alkuun otin seuraamiskiemuroita, sivuaskelia ym. Ihan jees, kyllähän toi vinkuu aina vaan.

Liikkeestä istuminen oli OK. Vit jos menee kokeessa pieleen niin oon kyllä tosi vihainen...!!

Luoksetulo pysäytyksillä, seisominen onnistui hienosti! Maahanmenokin ihan ok, ehkä puol koiranmittaa tai yhden tuli vielä käskyltä eteenpäin.

Kaukot meni siis ehkä miljoona kertaa paremmin, kuin mitä odotin! Teki kaikki vaihdot oikein, ainoa virhe oli eteenpäin liikkuminen joka ei ollut mitenkään hirmuista. Ensi treenissä palloa taakse, jospa auttaisi.

Sit tunnari... Ei kyllä ollut koiralla pienintäkään käryä, että mitä tässä taas haetaan. Alusta lähtee siis tämä. Otettiin kaikenlaisia variaatioita. Kai se on vaan jotenkin yritettävä reenata kotioloissa tätä. Miten sitten, en tiedä vielä.

Ruudussa oli frisbee perällä. Aika läheltä lähetin. Kyllähän se sinne meni, ekoilla kerroilla ei mitenkään nopea ja suora ollut. Pari toistoa vielä, menihän sekin sitten kiitettävästi.

Mitähän sitten... Hyppynouto, perus. Paikallamakuu, olin näkyvillä, kun piti tarkkailla Aronin käytöstä (hienosti käyttäytyi). Meitä oli siinä kolme, Heidin kaveri Kaisa tuli myös ottamaan p-makuun. Hieno kolmen mustavalkoisen rivi oli :)

Tässä koko porukka yhteiskuvassa (kuva Anita Korhola)

Tosiaan leiri alkoi perjantaina ja illalla oltiin esineruudussa. Eka Heimo Heimonen, jolle Marianne vei kolme esinettä kaikki kerralla, Heimon nähden. En nyt muista ihan tarkalleen, että mitä tapahtui, mutta muutama "tyhjä" pisto tuli, mutta kaikki esineet tuli minulle lopulta ilman kummempia venkoiluja. Toisin sanoen, hyvin meni ihan. Eka esine tais tippua, mutta käskytyksestä toi perille. Heimolla on ihan hyvä meininki luovutuksessa, se on noutomainen eli eteen istuen. Parempi näin, muuten voi mennä vähän hösellykseksi jos antaisin luovuttaa "vapaasti".

Enni nosti kaksi esinettä, ihan jees mutta ei nyt mikään huippusuoritus. Voisi ehkä vähän tehokkaampi olla, tuntuu että vähän hohhailee osan ajasta.

Lauantai meni kokonaan etsintäkokeessa Hämeenkyrössä. Kävipä muuten uskomaton tuuri, että koe oli H-kyrössä!! Matka oli nimittäin vaivaiset 18km Häijäästä :) Heimo oli mukana tsempparikoirana ja hyvin hoiti homman. Btw, olin vähän varautunut että Enni on kokeessa ihan pska/väsy, koska oltiin tuolla leirillä yötä, mutta eipä ollutkaan. Ihan normikoira oli. Koirat nukkui yöt autossa, voikin olla että se oli paras ratkaisu. Ehkä uni tuli paremmin tutussa ja turvallisessa nissanin takakontissa, kuin mitä olisi tullut vieraassa huoneessa kolmen muun koiran ja ihmisen kanssa.

Illalla sitten grillailtiin ja saunottiin, mukavaa oli! Oikein mukavaa. Kestikievarissa oli hieno terassi, grillikatos ja tanssi/juhlasali (ent. lato) jossa oli hyvä istuskella sateella.

Sunnuntaina heräsin virkeenä, nukuin yön kuin tukki. La-yönä sain ihme astmakohtauksen, urgh. Lähdettiin aamusta hakumetsään, joka oli ihan lähellä kievaria. Siis ehkä joku alle puoli kilsaa. Ja maasto oli hyvä. sinne oli merkattu 100m:n rata, en tiedä sitten minkälaisena olisi jatkunut pidemmälle.

Enni otti etukulmat vaan, pieni palauttava harkka vaan. Oli hyvät ilmaisut ja suorat pistot, ei valitettavaa.

Heimolla vähän enemmän, mutta en kovin vaikeaa treeniä ottanut, kun oli kuitenkin vieras maasto ja ihmiset. Eka haamu, toka ja kolmas valmiit ja nelkku haamu. Ilmaisut oli aivan todella hyvät kaikilla. Kolmosen pisto piti uusia, ei ollut ihan suoraan lähdössä. Muilta osin ei siis minkäänlaista onkelmaa, Heimo toimi ihan normisti eli hienosti <3

Leirillä oli myös Heimon iskä Manu, sekä lauantaina hetken Heimo veli Pekko. Pekkoa kävi Heimis morjestamassa ja ihan suht ok meni, Manu-isiä ei hirveämmin moikattu, Heimo murisi Manulle vaan. Lapsuus on ohi, takana on ne päivät, kun se oli kaikkien kaveri  No, kai se on ihan normaalia että uroksesta tulee Miehekäs Mies jossain vaiheessa  Kilttihän se on kuitenkin perusluonteeltaan, pennuilla ja nartuille ainakin.

Tässä pari kuvaa koiratotosta, ts. juoksukilpailusta. Heimo vähän kädetti, sitä kiinnosti matkalla ollut valokuvaaja enemmän, kuin maalissa huudellut emäntä :)

 Enni vetää kuin pikajuoksija konsanaan!

Kuvat Outi Toni

Leiristä joskus myöhemmin, ek-kokeen ruodinta tähän.

Ekana jälki. 2-luokassa matka 400m, 50 min vanhentunut. Janan mitta 30m. Lähetin janalle, ei mennyt viivasuoraan sinne mihin halusin, mutta eteni kuitenkin kohti merkkiä. Nosti jäljen hienosti about puolesta välistä (?), ja minä jopa muistin antaa täyden mitan (uutta!) jälkiliinaa. Tässä olin jo että mitäs mitäs, Ennihän jäljestää, eikä ryntää satanen lasissa jäljellä as usual. Siis sillä oli nenä maassa ja minä kävelin rauhallisesti perässä!!!! Uskomatonta tämä. Ja koko jälki oli muutenkin ihan uskomatonta, kun koira tosiaan jäljesti!! Kolme kulmaa oli, joista ekan jäljesti tarkasti, tokan ja kolmannen tarkisti muut suunnat, mutta itsevarmasti sitten jatkoi matkaa. Ja kepit nousi mainiosti. Meikä oli ihan tippa linssissä siinä, tuntui ihan tosi hienolle Että kiitosta vaan tsemppareille ja neuvojille! Ja ehkä ne raivarit viikko-pari taaksepäin ei ollutkaan niin tyhmä juttu, ei se ainakaan huonommaksi mennyt =)

Haku. Nosti ukot kahdella pistolla. Ekan ilmaisu pätkäisi. Toisella lähetyksellä ei mennyt tarpeeksi etukulmaan. Eli 2p lähti näistä.

Pudotettu. Oli ajanut patalapun ohi jonkun verran, ja nostaessa tapporavistus. Näistä 2p pois. Mietintämyssyyn esineen vaihto. Ravistelee tuota ihan sikana, siis ihan tosi paljon.

Tarkkuus. Juoksi ruudun yli, kiersi reunat eikä ihan yhdestä käskystä tullut. Sitten etsikin OK:sti ruudusta, taisin kerran ohjata vähän kauemmaksi minusta. Ulkpuolella haahuilusta -1p.

Esineruudussa oli vähän onkhelmia. Tai no ei varsinaisesti, mutta ei ihan toiminut niinkuin piti. Painoi vaan alueen oikeelle puolelle (josta kyllä yksi esine nousi). Nousi kyllä kaksi eskaa, mutta 1 piste lähti, kun räkäisi eteeni maahan sen (häh mikä tämä nyt oli?!?!????). Toinen piste lähti kun tokalla esineellä sanoin liian aikaisin sen kehoitussanan...

Tottis oli aika perus Enniä. En jaksa eritellä kaikkia, who cares. Hyppyesteen meinasi mennessä kaataa, mutta hyppäsi silti takaisin (hyvä juttu). Paikallamakuussa kuulin hentoa ääntelyä aina, kun pari käskytti koiraansa. Tuomari ei kuitenkaan kuullut, erinomaista pukkas siis hehh heh!

Eli 192 maastosta ja 86 tottiksesta! Kiva kiva, olen überhappy!! Jee jee 

Keskiviikkona Kyötsyssä Sabinan ja Jerikon kanssa. En kyllä tehnyt mitään kovin kummoista, jotain tokohenkistä muistaakseni. Menomatkalla kävin Tamfeltin pellolla tallaamassa molemmille pienet jäljenpätkät. No, Enni jopa ihan hyvin jäljesti, mitä nyt pari keppiä jäi väliin Olin melko yllättynyt tästä, mutta niin vaan kävi. Kulmat meni suht kivasti ja nenä pysyi aika hyvin maassa. Oli vijellyt neljä keppiä ja kolme namipurkkia matkalle. Kaksi keppiä siis vaan nousi, kaikki purkit kyllä löytyi.....

Heimo ei tajunnut mitään taas jäljestä. Siis ei mitään. Ihan kädetys potenssiin miljoona. Positiivista oli se, että reagoi keppeihin ihan kivasti, jopa oma-alotteisesti. Taidan matkia Hannaa keppien ilmaisussa ja alan vaatia siltä noutomaista keppien tuontia. Ehkä Heimolle helpointa näin. Mitä selkeämmät säännöt, sen parempi.

Torstaina hakuset Santamäessä. Alue oli just ja just satasen ja helppoa maastoa. Mutta mikäs siinä, ihan kiva. Heimo otti ekan tyhjän pistonsa! Siihen alle oli eka etukulmat suorilla pistoilla, nämä meni hyvin. Sit kolmas pisto oli se tyhjä, ja hyvin meni sekin. Kävi kyllä just sen kiven takana pyörimässä, missä mm:t oli ollu. Mutta tuli aika kiltisti poiskin, kun huusin. Ehkä hivenen oli hoomoilasena tästä, saas nähdä vaikuttaako jatkoon. Tyhjää vastapäätä oli heiluriukko, Heimohan tykkäsi. Ilmaisut on hyvässä hapessa, kaikilla oli erinomaisia. Kahdelle ekalle menin itsekin, haukku pysyi hyvin. Gut! Ihana Heimo ukkeli!

Ennin maalimiehiä en tiennyt itse, lukumäärän kyllä (2). Eka vasuriin tyhjä, hyvä. Kakkospistolla nosti ukon, otin hallintaan. Kolmospisto tyhjä, vähän vaikeampi oli saada haltuun kuin ekalta tyhjältä. Nelospistosta teki suht laajan, mutta nosti mm:n varmasti. Laitoin kellon käyntiin ennen radalle menoa ja muistin sammuttaa k-linjalle palatessa, silloin oli mennyt 9.5 min. Eli pari-kolme minsaa ainakin noissa ylimääräisissä meni, aika ripeästi mentiin siis.

Siinäpä viikon äksönit! Tänään iltapäivällä lähdetään Häijääseen, missä alkaa Briskness-leiri. Kiva juttu! Huominen menee vähän ohi-sektorille osaltani, kun meillä on EK2-koe Hämeenkyrössä. Jotenkin vähän nyt on fiilikset sen suhteen alhaalla, mutta toivotaan nyt parasta tietysti...

Eka talloin Hallalle jäljen, ja olin taas vähän eksyksissä... Voe voe. Miksei se tie mennyt siitä mistä piti?? Ilmeisesti meikäläisen sisäinen kompassi on vähän huonossa hapessa tällä hetkellä.

Heimo jäljesti ekana. Ihan jees meni, semmostahan se on,  häsläystä. Kyllä siinä jotain onnistumisen hetkiäkin oli.

Ja nyt kyllä lähtee jälkiliina vaihtoon, en tajua miksi sinnittelen tuolla paskalla joka tarttuu joka paikkaan. Hanna kysyikin, että eikös teiltä töistä saa kaapelia vaikka minkälaista, niin tottahan se on. Pitää käydä jossain vaiheessa päivää tutkimassa pihassa keloja ja valkata sopivinta piuhaa

Enni jäljesti about tunnin vanhan jäljen. Taas oli vähän jana hukassa, sinkoili pari kertaa ees taas sillä. Jännä homma, ennen ei ole ollut minkäänlaisia kiemuroita tässä. Jäljestäminen itsessään meni jopa melko hyvin, olin aika tyytyväinen. Koira jopa oikeasti jäljesti ainakin alussa, loppuun päin taas nenä nousi ylemmäs ja ylemmäs. Mutta nosti kaikki kepit ja myös herkkupurkit, joita oli matkalle viljelty muutama. Kulmatkin meni aika hyvin, jopa erinomaisesti muutaman kerran! Hyvä.

Loppuun otettiin pudotetun treeniä. Kello alkoi olemaan aika paljon ja meikäläinen melko uuvuksissa... Mutta otin kuitenkin pudotetun, vaikka meinasin siitä jo lintsata. Maasto oli ihan hivenen kinkkistä, ei nyt mitenkään vaativaa mutta reitillä oli muutama kivikko ja sellaista. Koiraa ei siis nähnyt kuin parikymmentä metriä. No, täysiä se lähti ja kohta palasi patakintaan kanssa, joten ilmeisesti meni ihan kivasti. Tää on kyllä Ennin ylivoimaisin suosikkilaji.

Muut otti vielä tarkkuusruutua, meikä ei vaan jaksanut enää. Hah haa, meillähän on varaa jättää reenaamatta